Eliisa Suvanto haastatteli taitelijakollektiivi Anna Breuta sähköpostin välityksellä joulukuussa 2016. Haastattelija ei tiennyt Anna Breun HAM-galleriaan tulevasta näyttelystä mitään yksityiskohtia ja ryhmä oli kieltänyt kysymykset koskien esille tulevaa teosta.
Eliisa Suvanto: Identiteetti on oleellinen tekijä sekä Anna Breun varsinaisessa kokoonpanossa että teoksissanne. Minkälaista liikkumavaraa rakennettu identiteetti mahdollistaa taiteen tekemisessänne ja minkälaisia kysymyksiä esimerkiksi yksilöstä haluatte nostaa esiin teostenne kautta?
ANNA BREU: Anna Breu on kyllä neljän taiteilijan rakennelma. On kuitenkin vaikea kuvitella mitään yhteistä tai jaettua identiteettiä. Ehkä sellainen on tulkittavissa ulkopuoliselle, joka ei tarkastele teoksia neljän taiteilijan summana, vaan kuvitteellisen Anna Breu -hahmon tuotoksina. Nimen takana toimiminen antaa tiettyjä vapauksia. Jaettu vastuu mahdollistaa villeimpien ajatusten esilletuomisen koko kollektiivin tuen takia. Terveessä ryhmässä yksilöt ovat itseään voimakkaampia ja rohkeampia.
ES: Myös huumori on ollut vahvasti läsnä aiemmissa teoksissanne, joissa on esiintynyt mm. piereskelevä takka, kermavaahtosiemensyöksy ja ylikorostuneita miesten etumuksia. Minkälainen huumori on tärkeää Anna Breulle?
AB: Huumori on tavalla tai toisella meidän tekemisen keskiössä. Olemme myös huomanneet, että tästä syystä jotkut kyseenalaistavat meidän toiminnan motiiveja. On hyvä selventää, että suhtaudumme taiteeseen ja taiteen tekemiseen riittävällä vakavuudella. Me emme ole viihdyttävä pelleryhmä, vaikka teoksemme saattavat joskus naurattaakin. Nurkassa itkevät pellet voisivat kuvata meitä paremmin. Meillä ei ole tietoista metodia tai erityistä huumorin lajia käytössä. Usein innostavia teemoina ovat olleet väärinymmärrykset ja leikittely kehollisten toimintojen kanssa. On myös kiinnostavaa toistaa jotain naurettavaa asiaa kunnes siitä jää jäljelle pelkkä ele, eräänlainen astia, joka on juotu tyhjäksi. Tämä toisto usein paljastaa hyvät ideat loistavista.
ES: Voiko arkaluontoista tai esimerkiksi poliittisesti latautunutta sisältöä käsitellä uskottavasti huumorin kautta ja kuinka paljon problematisoitte tätä suhdetta omassa työskentelyssänne?
AB: Voi ja tuleekin käsitellä. Huumori on tunnetusti oivallinen keino käsitellä vaikeita aiheita tai näyttää normaalien ja hyväksyttävien toimintamallien järjettömän puolen. Se mille me nauramme, paljastaa meistä naurajista hyvinkin paljon. Onkin ehkä yllättävää kuinka vähän huumoria käytetään taiteessa. Usein se nähdään helppona tai vähemmän uskottavana keinona. Huumoriin piiloutuu paljon voimaa. Hyvää ja pahaa. Tuntuu että taiteilijat totutusti kritisoivat yhteiskunnallisia epäkohtia tai taidemaailman rakenteita vaikka tietyssä valossa nähtynä juuri taiteilijoiden työ on osa mielettömyyden ydintä. Anna Breu ei ehkä suoranaisesti pyri kohdistamaan kriittistä ajattelua tiettyyn epäkohtaan, tai useinkaan edes koe tarvetta olla kriittinen. Pyrkimyksemme on olla innostunut ja ammentaa ideoita itselleen tuntemattomilta laduilta.
ES: Anna Breun luotto katsojaan tuntuu ylipäätään olevan melko vahva ja harvemmin tarjoatte aukikirjoitettuja (jos ylipäätään mitään) tekstejä teostenne tueksi. Miten koette vastuunne teoksen tekijänä suhteessa teoksen kokijaan?
AB: Emme tahdo opettaa katsojalle miten teos tulee ymmärtää; mistä siinä on kyse. Tämä lähestymistapa pohjaa molemminpuoliseen kunnioitukseen. Usein teoksen liitteeksi laitettava teosteksti jähmettää kokijan mielen tiettyyn näkökulmaan. Meille on tärkeää, että teos ja teksti tarjoavat enemmän tulkintoja kuin valmiita polkuja. Uskomme yllätyksiin ja taikuuteen.
ES: Jos olisimme keskustelleet tulevasta näyttelystänne, mitä olisitte halunneet sanoa?
AB: Olisimme olleet surullisia, koska siitä ei pitänyt keskustella :’(