Mikä on teoksen kesto, milloin se on valmis ja mitä sen jälkeen tapahtuu?
Jenni Eskola tuo HAM-galleriaan värinsä menettäviä maalauksia sekä seinään liisteröidyn paikkasidonnaisen piirrosinstallaation, joka repeytyy palasiksi näyttelyn jälkeen seinästä irrotettaessa. Lisäksi esillä on muutama viivatutkielma, joiden materiaaleina Eskola on käyttänyt pimeyttä, ihoaan ja mustaa pigmenttiä, jonka hän on hiertänyt vanhojen poltettujen piirustusten tuhkasta.
”Työskentelen ajan kanssa: tarkastelen kestämistä niin fyysisestä kuin ajallisesta näkökulmasta. Millaisissa aikarajoissa toimimme? Miten jokin rakentuu pikkuhiljaa pala palalta ja hajoaa sitten hetkessä, miten toisaalla asiat muuttuvat huomaamatta ja miten tuota muutosta voi yrittää ymmärtää ja tuoda näkyviin?”
– Jenni Eskola
Jenni Eskolan teosten materiaali on usein paperia, jonka pitkää historiaa ja samanaikaista haurautta sekä alttiuta repeytymiselle hän pitää kiehtovana. Maalausaineena Eskola käyttää kasvien lehtivihreää, joka on pigmenttinä käytettynä valonsietokyvyltään erittäin heikko, ja siten jatkuvasti muuttuva, haalistuva ja häviävä.
”Usein juuri teoksen katoaminen tuntuukin yhtä olennaiselta kuin sen syntyminen, ja ehkä tästä syystä suhtaudun työskentelyyni ennemmin performanssinomaisena toimintana, joka tuo esiin asioiden hetkellisyyttä ja tilapäisyyttä, kuin valmiin ja pysyvän teoksen valmistamisena.”
– Jenni Eskola
Näyttelyä ovat tukeneet Koneen säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
