The humanity doesn’t deserve the Finnish Forest Folk scene, 2018 (detail)
Photo: Tuomo Tuovinen

Teen ryijyjä. Ompelen ja tuftaan rytmejä, kompositioita, ikuisia bileitä ja psykedeelistä Röllin taljaa. Työskentelyssäni sekoittuvat käsityön perinteet, pop, askartelu-glamour ja kierrätysmateriaalit.

Taidehistorialle tuntemattomiksi jääneet kansannaiset kätkivät kutoen omia tunteitaan ja muistojaan ryijyjen kuva-aiheisiin. 1700-luvun morsiusryijyihin saattoi kristillisten symbolien oheen ilmaantua ikivanhoja taikamerkkejä: hannunvaakunoita, rengassolmuja ja nelisydämiä, jotka suojelivat ryijyn omistajaa pahoilta hengiltä ja huonolta onnelta. Tekstiileillä on ollut oma kuvioihin perustuva mytologiansa, jota ovat kertoneet erilaisten kulttuuripiirien jakamat symbolit. Esimerkiksi hannunvaakunaa on käytetty egyptiläisten tekstiileissä jo 300-luvulla, myöhemmin Ruotsissa samalla symbolilla suojeltiin karjaa noidilta ja nykypäivänä se tunnetaan kai parhaiten Apple-tietokoneen komentonäppäimestä.

Omat ryijyaiheeni ammentavat varhaisteini-iän esteettisestä heräämisestä. Se syntyi yliviivaustusseilla tehtyjen piirrosten, Tiimarin kuvatarrarullien ja pop-faniuden myötä. Kirjevihkoon kirjoitettiin tikkukirjaimilla ACID ja viereen piirrettiin neonkeltainen Hymynaama.

Jonna Karanka (s.1978) on kuvataiteilija ja muusikko. Hän työskentelee myös osana Sorbus-kollektiivia.