Lasse Juuti: Ähky, 2019

Suunnaton mies pyörii sisään. Hankaan pensselinkärjellä kantapäätäni ja kenkä repeää. Irtoavan pohjan välistä lattialle vierii hiertävä kivi. Miestä seuraa suunnaton toisto, joka konttaa sisään aivastelevan talven keskeltä, ja maalaus ei tiedä miten päin sen kuuluisi olla. Kaulaa hiertää, hankaan kynsillä päätäni ja iho repeää. Irtoavan nahan alta kädelle pyörähtää taikinapallo.

QUEUE tarkoittaa jonoa. Jonot ohjaavat järjestelmällisyyteen ja niiden välttämiseksi on esimerkiksi itsepalvelukassat, joiden kautta harjaantuneet viivakoodinlukijat pääsevät nopeasti ulos kaupasta ilman piinaavaa odotusta tai asiakaspalvelijan kohtaamista. Jono eroaa rivistä siten, että jonossa esineet, ihmiset tai asiat ovat peräkkäin, kun rivissä ne ovat vierekkäin. Maalaukset ovat usein rivissä, katsojaa kohden kääntyneenä.

Näyttelyssä on esillä maalauksia vierivieren, toistensa kannoilla. Koon ja muodon puolesta ne tuntuvat viittaavaan patsaisiin ja monumentteihin, etäisesti henkilöihin tai kirjaimiin. Eikä teokset ole luukkuja seinässä vaan pikemminkin seisovat tilassa vaatien huomiota kiljuvilla väreillään.

Ja niin, hiertävä kivi ei sammaloidu. Odotus täyteläistyy. I like painting and painting likes me. Lopulta kankea ähky taittuu sulavaan zeniin.

Lasse Juuti (s. 1990, Tampere) on materiaali-intensiivinen maalari, joka työskentelee maalauksen, kuvanveiston ja installaation parissa. Hänen viimeaikaiset teokset ovat käsitelleet tekijyyden merkitystä, kieltä ja nimeämisen kulttuuria. Uusissa maalauksissa eksistentialistiset kysymykset pyyhitään sivuun, mielikuvitusystävät päästetään potemaan kriisiä ja nautitaan tekemisestä. Juuti on opiskellut Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa, sekä Kankaanpään taidekoulussa.

Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä ovat tukeneen Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Taideyhdistys, Taiteen edistämiskeskus ja Paulon säätiö.