Näyttely kertoo Tyko Sallisen (1879–1955) tarinan suomalaisen maalaustaiteen ja ekspressionismin kärkinimenä. Näyttely koostuu 50 maalauksesta keskittyen Sallisen merkittävimpään tuotantoon 1910-luvulle. Mukana on myös taiteilijan ensimmäisen vaimon Helmi Vartiaisen sekä taiteilijaparin tyttärien Tajun ja Evan teoksia.
Näyttelyn keskeisiä teemoja ovat muotokuvat, maisemat ja kansankuvaukset. Helmi Vartiainen oli Salliselle muusa. Suhde oli kuitenkin hyvin kaksijakoinen, mikä näkyy tunnetuissa Mirri-kuvissa. Myös monet muut muotokuvat, kuten Saaren Anni ja Kääpiö, herättivät aikanaan pahennusta. Niitä pidettiin liian rujoina ja suorasukaisina. Huumaavan väriset ja tunnelmaltaan vahvat maisemat ovat Sallisen ekspressionismin kultakautta. Kansakuvaukset rinnastavat hurmoshenkisen uskonnollisuuden ja maallisen hauskanpidon.
Tyko Sallinen oli suomalaisen modernismin edelläkävijä.
Hän uudisti 1910-luvun taidetta ekspressionistisella ilmaisullaan. Sallinen ja hänen ympärilleen kerääntynyt samoin ajattelevien taiteilijoiden joukko toivat uudet tuulet suomalaiseen taiteeseen välittämättä vanhemman polven taitelijoiden vastustuksesta ja pilkasta.
”Ihmisenä Sallinen oli sekä uhri että hirviö. Hänen lapsuutensa oli vaikea, mutta sitäkin vaikeampi oli hänen ensimmäisen vaimonsa ja heidän tyttäriensä elämä. Taiteilijana Sallinen oli aikansa kapinallinen ja johti sotaa jossa vastapuolina olivat suomenkieliset taiteilijaproletaarit ja perinteinen, sivistyneistöstä syntyisin oleva taiteilijakunta. Tuo sota muutti suomalaisen taidemaailman, perusteellisesti. Hänen taiteensa synnytti monia ”sallissotia” eikä jättänyt ketään välipitämättömäksi. Kuin itsenäistymisemme kunniaksi hän maalasi Piruntanssit, Hihhulit ja Jytkyt. Teosten henkilöiden kuvaus on kuin suoraan suomalaisten silloisesta painajaisunesta.” sanoo näyttelyn kuraattori Tuula Karjalainen.
Näyttely on osa sarjaa, jossa esitellään suomalaista taidehistorian tutkimusta. Sarjan lähtökohtana on Bäcksbackan kokoelma, joka muodostaa HAMin taidekokoelman juuret.
