Saavutettavuustyökalut

Elias Lönnrot

Lönnrotin puistikko, Lönnrotinkatu 5, Kamppi • Helsinki • Tekijä Emil Wikström
Julkistettu 1902 • © Kuvasto

Elias Lönnrot (1802-84) oli lääketieteen tohtori, kielitieteilijä sekä suomen kielen ja kansanrunouden tutkija ja kerääjä. Vuosina 1853-62 hän toimi Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professorina. Lönnrot oli merkittävimpiä suomen kielen kehittäjiä 1800-luvulla ja työskenteli uutterasti sen aseman parantamiseksi. Lönnrotin julkaisutoiminta oli erittäin laajaa. Se ulottui lääketieteellisistä artikkeleista Kantelettareen (1841) sekä kansalliseepokseen Kalevalaan, jonka runot hän keräsi, toimitti ja julkaisi (1835, 1849). Myös suomalais-ruotsalainen sanakirja oli hänen toimittamansa (1880). Lönnrotista tuli jo elinaikanaan kansallisesti tunnustettu ja palkittu suurmies.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti Lönnrotin muistomerkkikilpailun 1899. Emil Wikström (1864-1942) sai veistoksen tehtäväkseen. Lopullinen, 1901 valmistunut ehdotus oli muuttunut huomattavasti alkuperäisestä luonnoksesta ja siinä oli näkyvissä patsaskilpailussa toiseksi jääneen Emil Halosen ehdotuksen vaikutusta. Veistos valettiin pronssiin Brysselissä ja paljastettiin dramattisissa olosuhteissa, yöllä 18.10.1902. Suomi oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa ja kansallistunnon ilmenemistä vahdittiin tarkasti. Helsingin kaupunki oli edelleisenä vuonna luovuttanut patsaalle paikan Kirkkotorilta.

Muistomerkissä yhdistyy realistinen veistosnäkemys osittain runollisiin ja mielikuvituksellisiin aiheisiin. Lönnrot istuu runonkerjuumatkalla pieksut jalassa kirjoittamassa muistikirjaan kuuntelemiaan syntysanoja ja lauluja. Selvästi näköisenä esitetyn Lönnrotin vierellä on kaksi runohengen ruumiillistumaa. Vasemmalla on Väinämöinen, Kalevalan eeppisten ja loitsurunojen symboli. Oikealla jalustan juurella on Kantelettaren ja Kalevalan lyyristen ja laulurunojen vertauskuvana Impi.

Veistoksen kivisen jalustan sivulla on kalevalaisen tietäjän Antero Vipusen "piilokuva". Vipusen viiksekkäät kasvot ovat kohokuvana ja ylösalaisin Väinämöisen alla.Vipunen oli tietäjä-jättiläinen, jolta Väinämöinen meni kysymään neuvoa ja tiedustelemaan puuttuvia sanoja. (Kalevalan 17. runo). Väinämöinen lipesi Vipusen suuhun ja joutui tämän vatsaan, josta sai lopulta taiteiltua itsensä ulos. Vipusen otsaan kuvanveistäjä on hakannut viisisakaraisen merkin, pentagrammin, jolla lienee kalavalais-kosmisia maailmaan syntyyn liittyviä mystisiä merkityksiä.

Wikströmin ajatus oli lisätä taustalle vielä Tapio karjan suojelijana, mutta ideasta jouduttiin kustannussyistä luopumaan. Muistomerkin paljastamisen jälkeen Wikströmiä arvosteltiin siitä, että hän oli kuvannut sekä elävän inhimillisen Lönnrotin että runohahmot yhtä realistisesti. Jalustan edustassa on Lönnrotin nimen lisäksi teksti: Sain sanat salasta ilmi, Kalevala.

Teos kuuluu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.

Elias Lönnrot – Palvelukartta

Emil Wikström: Elias Lönnrot, 1902. Et voi käyttää kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin. © Kuva: Helsingin taidemuseo / Hanna Kukorelli

Emil Wikström: Elias Lönnrot, 1902. Et voi käyttää kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin. © Kuva: Helsingin taidemuseo / Hanna Kukorelli