Muistomerkki tavallisille muodostuu kahdestatoista hiomattomasta graniittilohkareesta, joihin on hakattu katkelmina puolalaisen runoilijan Tadeus Rózewiczin runo "Kertomus vanhoista naisista" Jarmo Jääskeläisen suomentamana. Runo on kokonaisuutena luettavissa puistoon sijoitetusta informaatiokivestä suomeksi, puolaksi ja englanniksi.

Teoksellaan Gryta sanoo halunneensa ylistää tavallista arkipäiväistä elämää. Samalla hän protestoi mahtipontisia sotamuistomerkkejä ja sankaripatsaita vastaan. Muistomerkki tavallisille on sijoitettu nurmirinteeseen väljästi, katsojan on kuljettava kiven luota toisen luokse lukeakseen niihin kirjoitetut ajatukset. Teos ei vangitse massiivisuudellaan, vaan katsoja itse ratkaisee ottaako vastaan sen sanoman. Lisäksi kivenlohkareiden tekstifragmentit ovat paikoin vaikeasti luettavissa, mikä korostaa runon sisältöä, sen jokaista sanaa. Teos on aiemmin ollut esillä Hvitträskissä, Jämsän kivipankissa sekä Tampereella Aleksanterin kirkon puistossa.

Helsingin kaupungin taidemuseo hankki teoksen kokoelmiinsa 1997. Rantapuistossa teoksen paljastustilaisuudessa oli läsnä myös runoilija Tadeuz Rózewicz.

Runo:

Kertomus vanhoista naisista

Minä pidän vanhoista naisista rumista naisista motkottavista mummoista

he ovat maan suola

he eivät inhoa inhimillistä jätettä

he tuntevat rakkauden ja uskon mitalin kääntöpuolen

he tulevat ja menevät diktaattorit leikkivät pelleä heidän kätensä ovat likaiset ihmisveren tahrimat

vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa ostavat lihaa hedelmiä leipää siivoavat valmistavat ruokaa seisovat kadulla kädet ristissä vaikenevat vanhat naiset ovat kuolemattomia

Hamlet riehuu verkossa Faust näyttelee alhaista ja naurettavaa roolia Raskolnikov iskee kirveellä

vanhat naiset ovat tuhoutumattomia he hymyilevät lempeästi jumala kuolee vanhat naiset nousevat niin kuin joka päivä aamun sarastaessa ostavat leipää viiniä kalaa sivilisaatio kuolee vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa avaavat ikkunat

siivoavat

roskat ihminen kuolee vanhat naiset pesevät ruumiit hautaavat kuolleet istuttavat kukkia haudoille

minä pidän vanhoista naisista ryppyisistä naisista motkottavista mummoista

he uskovat ikuiseen elämään he ovat maan suola puun kuori he ovat eläinten nöyrät silmät

he näkevät pelkuruuden ja sankaruuden suuruuden ja pienuuden oikeissa suhteissa arkipäivän vaatimuksiin

heidän poikansa löytävät Amerikan tuhoutuvat Thermopylaissa kuolevat risteillä valloittavat avaruuden

vanhat naiset lähtevät aamun sarastaessa kaupunkiin ostavat maitoa leipää lihaa maustavat keiton avaavat ikkunat

vain narrit nauravat ryppyisille naisille motkottavat mummoille

sillä he ovat kauniita naisia hyviä naisia vanhoja naisia he ovat muna salaisuus ilman salaisuutta vierivä pallo

vanhat naiset ovat pyhien kissojen pyhiä muumioita

he ovat pieniä kurttuisia kuivuneita lähteitä hedelmiä tai lihavia munanmuotoisia buddhia

kun he kuolevat silmistä virtaa kyynel joka yhtyy suupielessä nuoren tytön hymyyn.

Teos on hankittu kaupungin toimesta ja kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM Helsingin taidemuseo hallinnoi.

Monumentti tavallisille – Palvelukartta

Radoslaw Gryta: Monumentti tavallisille, 1997. Et voi käyttää kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin. © Kuva: Helsingin taidemuseo / Hanna Rikkonen