Graffiti-näyttely tarkastelee lajin historiallisia juuria ja nykyisyyttä sekä erityisesti helsinkiläisen graffitikulttuurin yhteyttä kansainväliseen kenttään. Se esittelee myös nykytaidetta, joka jakaa graffitillekin ominaisen kaupunkitilan hyödyntämisen ja omaehtoisen tekemisen asenteen. Esillä on teoksia ja dokumentaarista materiaalia helsinkiläisiltä ja kansainvälisiltä tekijöiltä.

Näyttely valottaa ilmiötä, joka on yhtä aikaa sekä luvatonta alakulttuuria että julkisessa tilassa kaikille näkyvää kuvakieltä.

Omaehtoisena taidemuotona graffiti myös horjuttaa taidekentän hierarkioita. Näyttelyssä tutustutaan graffitin ominaispiirteisiin ja erityisesti helsinkiläisen graffitin historiaan ja nykyisyyteen.

Helsingissä on monivaiheinen katutaiteen ja erityisesti graffitin historia. Taiteenlaji tuli Suomeen 1980-luvun puolivälissä, jolloin vaikutteet levisivät New Yorkin graffitikulttuurista kertovien elokuvien ja valokuvakirjojen avulla. Vuonna 2018 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanjan päättymisestä. Ehdottoman kielteisen asenteen jälkeen katutaiteen eri muodot ovat saaneet kaupunkilaisilta myönteisemmän huomion.

Graffitin juuriin voi näyttelyssä tutustua valokuvien, filmien ja alan klassikkotekijöiden teosten avulla.

Graffitin rinnalla esitellään teoksia, jotka käsittelevät kaupunkitilan omaehtoista haltuunottoa. Julkisen tilan käyttö ja omistajuus ovat tärkeitä teemoja myös nykytaiteessa. Näyttelyssä esitellään myös HAMin kokoelmateoksia, joiden tekijöiden ensimmäisenä kuvallisena innoittajan on ollut graffitikulttuuri.