Äänioppaat HAMin äänioppaat tarjoavat lisätietoa näyttelyistä ja mielenkiintoisia tarinoita teosten takaa. Oppaat toimivat näyttelykävijän katselukaverina, jonka seurassa teoksia voi katsella tarkemmin ja uppoutua niiden maailmaan. Kaikki tulevat äänioppaat kootaan tälle sivulle, missä niiden pariin voi palata myös näyttelyn päätyttyä. Näin ääniopas toimii näyttelyssä Voit kuunnella äänioppaita omalla mobiililaitteellasi taideteosten äärellä ja omassa tahdissasi. Lue taideteoksen vieressä olevasta teoslapusta QR-koodi, jonka kautta pääset suoraan äänilinkin äärelle. Äänioppaat tunnistat kuulokesymbolista. Voit palata kuuntelemaan oppaita uudelleen, tauottaa niitä ja halutessasi lukea puhuttua tekstiä samalla. Käytä omia kuulokkeitasi tai voit kuunnella oppaita maltillisella äänenvoimakkuudella, joka antaa myös muille kävijöille katselurauhan. HAMin henkilökunta auttaa mielellään äänioppaiden käytössä. Voit antaa palautetta oppaista vierailusi aikana tai sen jälkeen täällä. Petri Ala-Maunus ja Mauno Markkula: Palava taivas Palava taivas -näyttelyn äänioppaat rakentuvat neljän teoksen sekä yhden teosparin ja teossarjan yhteyteen. Lyhyet opastukset kertovat kahden maalarin suhteesta maisemaan ja sen välittämään tunnelmaan. Näyttelyn teosten välinen vuoropuhelu jatkuu äänioppaissa, joissa taiteilijoiden työskentelytavat ja ulkomaanmatkoilta haetut aiheet sekä inspiraation lähteet kohtaavat. Kahden eri aikakauden taiteilijat suhtautuvat maisemaan hämmästyttävän samankaltaisesti ja samalla vahvasti omista lähtökohdistaan. Äänioppaiden lukija on Anna Brear. Omakuva päivässä Petri Ala-Maunus: Omakuva 21.3.2022. Taiteilijan omistuksessa. Kuva: HAM / Maija Toivanen. 0:00 / 0:00 Teksti Vuonna 2017 Petri Ala-Maunus alkoi tehdä päivittäin omakuvia vastapainoksi maisemamaalaukselle. Päiväkirjamaiseksi omakuvien sarjaksi yksityiset tutkielmat kasvoivat vaivihkaa, lähes suunnittelematta. Yhdeksän vuoden aikana luonnoskirjoihin on tallentunut kokeilevia omakuvia vaihtelevilla tekniikoilla. Viime vuosina jokainen luonnoskirja on toteutettu tietyllä tekniikalla tai kantavalla idealla: Yhden luonnoskirjan oikeakätinen Ala-Maunus esimerkiksi piirsi kokonaan vasemmalla kädellä. Rajoitukset toimivat hyvinä harjoitteina ja motivoivat jatkamaan tekemistä. Ala-Maunuksen mukaan projekti päättyy, jos yksikin päivä jää välistä. Ensimmäisestä omakuvasta lähtien Ala-Maunus on merkinnyt kuvaan päivämäärän ja järjestysnumeron. Myöhemmin mukaan on tullut myös tietoja omakuvan tekopaikasta tai päivään liittyviä merkittäviä tapahtumia. Koko maailmaa tai henkilökohtaista elämää ravisuttavista tapahtumista huolimatta arki jatkuu ja luonnoskirjat täyttyvät. Omakuvia voikin tarkastella myös ikkunoina tiettyyn hetkeen. Mitä maailmassa tapahtui tätä omakuvaa piirrettäessä? Millainen mielenmaisema katseen takaa löytyy? Maisemasta toiseen Mauno Markkula: Syyskuutamoa, 1949. Kuva: HAM / Sonja Hyytiäinen. 0:00 / 0:00 Teksti Mauno Markkulan ja Petri Ala-Maunuksen maalaamat maisemat eivät ole kuvia todellisesta luonnosta. Ne ovat kuvitteellisia maisemia, joissa elementit luonnosta yhdistyvät taiteilijan tunnetiloihin ja mielensisäisiin näkymiin. Ryhtyessään työskentelemään Palava taivas -näyttelyn parissa, Ala-Maunus perehtyi Markkulan tuotantoon ja taiteilijasta kirjoitettuihin teksteihin. Hän kertoi hämmästyneensä siitä, kuinka moni asia jo edesmenneestä maisemamaalarista tuntui tutulta ja omakohtaiselta. Petri Ala-Maunus maalasi näyttelyä varten 29 uutta teosta hakien Markkulan maalauksista innoitusta omiin maisemiinsa. Teosparit kantavat samaa nimeä ja niiden välillä kulkee kiinnostava keskustelu kahden eri aikakauden taiteilijan välillä. Kun taiteilijoiden teoksia katselee vuorotellen, maalaukset tuntuvat asettuvan toistensa lomaan. Markkulan maalaama maisemamuoto jatkaa elämäänsä Ala-Maunuksen teoksen linjoissa. Värit ja maalaamisen tapa vaihtuvat, mutta jotain teoksen ytimessä säilyy. Entä tunnelma? Muuttuko se, kun siirrytään maisemasta toiseen? Huippumaisemaa etsimässä Petri Ala-Maunus: Übernatur, 2013. HAM Helsingin taidemuseo. Kuva: HAM / Maija Toivanen. 0:00 / 0:00 Teksti Petri Ala-Maunus maalasi ensimmäisen maisemamaalauksensa vuonna 1997. Maisemamaalauksen kautta hänelle heräsi uudenlainen kiinnostus vanhaa taidetta kohtaan. Ala-Maunus on kertonut ihailevansa vanhojen mestareiden teknistä osaamista, mutta haluavansa ravistella vakiintuneita maisemakuvaamisen perinteitä. Hän liikkuu ja kuvaa luonnossa, mutta kerää materiaalia työskentelynsä pohjaksi myös arkielämän kuvavirrasta. Ala-Maunus rakentaa teoksiaan usein paperille tulostettujen kuvien avulla ja yhdistelee mieleensä jääneistä yksityiskohdista uusia kokonaisuuksia. Työskentely tähtää kohti täydellistä näkyä, huippumaisemaa, joka ylittää luonnon. Ala-Maunus tunnetaan suurikokoisista, vahvoista maisemistaan, jotka tuntuvat melkein vyöryvän katsojan päälle. Neljä metriä leveään Übernatur-teokseen mahtuu lumihuippuisia vuoria, vehreää metsää ja tulivuoren luomaa uhkaavaa tunnelmaa. Varhaisissa maisemissa oli mukana myös ihmishahmoja, mutta myöhemmistä maalauksista ihmisiä on turha etsiä. Teoksia katsellessa ryhtyykin helposti pohtimaan, ovatko Ala-Maunuksen luomat maisemat ajasta ennen ihmistä, vai ihmisen jälkeen. Valaistu puu Mauno Markkula: Valaistu puu, 1951. Kuva: HAM / Sonja Hyytiäinen. 0:00 / 0:00 Teksti Mauno Markkula tulkitsi värien avulla omaa sisäistä maailmaansa. Hän maalasi mielikuvituksestaan käyttäen luontoa työskentelynsä alkuvoimana. Taidehistorioitsija Hilja Roivainen kirjoittaa, että Markkulan maalauksia on kuvattu intensiivisiksi värinäyiksi, ja värin sekä valon on sanottu muodostavan yhdessä kosmisen jännitteen. Markkulan eläessä taidekriitikot pitivät maalausten värejä räikeinä ja liioitellun tunteellisina, mutta myös runollisen harmonisina. Valaistu puu -teoksessa värit ja valo ovat seesteisempiä kuin palavia auringonlaskuja kuvaavissa maalauksissa. Toisaalta kirkkaan punainen puunrunko luo kontrastia taustan vaaleille sävyille ja etualan murretulle väripaletille. Taustan kirkas sininen saa aikaan jännitettä ja toimii voimaparina punaiselle. Siveltimenvedot ovat vauhdikkaita. Teos kuuluu Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelmaan. Se lahjoitettiin vuonna 1976 muun kokoelman mukana silloiselle Helsingin kaupungin museolle ja nykyiselle Helsingin taidemuseolle eli HAMille. Leonard Bäcksbacka oli Markkulan merkittävä tukija ja esitteli hänen teoksiaan säännöllisesti Helsingin Bulevardilla sijainneessa Taidesalonki-galleriassa. Kirjeitä Pariisista Mauno Markkula: Kuutamo, 1950. Kuva: HAM / Sonja Hyytiäinen. 0:00 / 0:00 Teksti Mauno Markkula haki oppia ja innoitusta matkoilta, jotka suuntautuivat Keski-Eurooppaan, etenkin Pariisiin. Hän vieraili päivittäin taidemuseoissa ja tutustui paikalliseen arkkitehtuuriin. Markkulan kirjeenvaihto avaa näkymiä taiteilijan kokemuksiin. 1950-luvun alussa Markkula kirjoitti tukijalleen, galleristi Leonard Bäcksbackalle, kuinka pariisilaisten museoiden maku vaikuttaa hedelmöittävästi pohjoismaalaiseen mielikuvitukseen. Mielikuvituskuvien maalaaminen kuulemma onnistui hyvin, koska kaikki ympäristössä vaikutti maalaukselliselta. Alkuinnostuksen jälkeen kirjeisiin tuli kuitenkin mukaan myös arkisempia sävyjä. Markkula ei ollut tottunut suurkaupunkien tomuvalööreihin ja kaipasi Helsingin valoa, joka tuntui taiteilijasta selvältä ja loogilliselta. Pariisilainen arkkitehtuuri inspiroi, mutta luonto oli taiteilijan mukaan liian ohutta ja kesyä. Myöhemmin pitkät matkat sekä kävellessä että metrolla ajaessa alkoivat myös rasittaa. Markkulan mukaan kadunylityskin kesti niin kauan, että kaikki inspiratsioni ja mielikuvitus häviävät. Hän koki nähneensä jo niin runsaasti, että ainakin kesän ajaksi olisi muistivarastoa työskentelyä varten ja toivoi pääsevänsä Pariisin hälinästä takaisin Helsinkiin. Fantasiamaisema Näyttelynäkymä. Petri Ala-Maunus: Viimeinen tahto, 2025. Kuva: HAM / Maija Toivanen. 0:00 / 0:00 Teksti Petri Ala-Maunuksen maalaus Viimeinen tahto on tilaustyö muusikko ja kirjailija Marko Annalan kirjoittaman Ylva-romaanin kansikuvaksi. Annalan romaani sijoittuu 1980-luvun lopun Norjaan ja black metal -musiikin synnyinsijoille. Sekä Norjan vuoristoisella luonnolla että raskaan musiikin estetiikalla on ollut vahva vaikutus Ala-Maunuksen taiteeseen. Etelä-Pohjanmaan lakeuksien keskellä kasvanut taiteilija haaveili nuoruudessaan jylhistä maisemista ja vinyylilevyjen kansitaide tarjosi väylän kiehtovien fantasiamaisemien äärelle. Metalliyhtyeiden levynkansissa tulivuoret purkautuivat ja luonto näyttäytyi kesyttämättömänä lapsuudesta tuttujen peltomaisemien rinnalla. Aikuisiällä kaukaisista haavemaisemista tuli totta, kun Ala-Maunus matkusti Norjan ja Keski-Euroopan vuoristojen äärelle. Nämä elämykselliset matkat ovat vaikuttaneet hänen maisemamaalauksiinsa. Tänä päivänäkin musiikki liittyy kiinteästi Ala-Maunuksen maalausprosessiin ja hänellä on tapana kuunnella kokoamiaan soittolistoja työskentelyn aikana. Palava taivas -näyttelyn teoksia maalatessa työhuone täyttyi erityisesti folk-, rock-, pop- ja metallimusiikilla. Näiden lisäksi soivat sähköurut ja reggae.
