Keisarinnankivi

Keisarinnankivi on Helsingin vanhin julkinen muistomerkki. Se pystytettiin Helsingin kauppatorille Nikolai I:n puolison saksalaissyntyisen keisarinna Aleksandran ensimmäisen Helsingin-vierailun muistoksi. Venäjän keisari puolisoineen kävi tutustumassa Suomen uuden pääkaupungin keskustan rakennustöihin kesällä 1833.

Muistomerkin keskeinen osa on punagraniittinen obeliski jota ympyröi kahdessa tasossa valurautaiset friisit. Sen huipulla on pronssinen maapallo, jonka päällä on Venäjän keisarisuvun symbolina kaksipäinen kotka. Kotkan rinnassa on Suomen leijonavaakuna. Egyptistä peräisin olevaa obeliskia käytettiin Euroopassa jo antiikin aikana muistomerkkien perusmuotona – mm. juhlavissa, historiallisia tapahtumia kuvaavissa veistoksissa sekä hautamuistomerkeissä. Keisarinnankivi jatkaa 1800-luvun alussa empiren aikana suosittua antikisoivaa perinnettä.

Suomen- ja latinankieliset tekstit kertovat Keisarinnan kiven taustasta:
”Keisarinna Alexandralle Suomen pääkaupungissa ensikerran käyneelle XXIX.p: Touko X.p: Kesä MDCCCXXXIII Imperatrici Alexandrae Metropolin Finlandiae Primum Adventati die XXIX Maji X Juni MDCCCXXXIII”

Muistomerkki on paikalla, jossa Alexandra ja Nikolai astuivat maihin heidät Helsinkiin kuljettaneesta Ischora -nimisestä höyrylaivasta. Keisarinnan kivi paljastettiin suurin juhlallisuuksin Nikolain päivänä 18.12.1835. Venäläiset matruusit vetivät 17.4.1917 alas ylimmän obeliskin osan, pronssisen pallon ja kaksoiskotkan, joka rikkoontui. Kokonaisuus korjattiin ja palautettiin takaisin obeliskin huipulle vasta vuonna 1971.

Kaksipäinen amalgaamikullattu kotka on lintumaalarina tunnetun Magnus von Wrightin suunnittelema. Maapallo kullattiin ja kaksoiskotka konservoitiin Helsinki 450-juhlavuoden ja kulttuuripääkaupunkivuoden 2000 kunniaksi. Yksi obeliskin kiertävistä valurautaisista friiseistä irtosi paikaltaan vuonna 2020. Asiaa tutkittiin ja todettiin että kaikki neljä osaa on pakko vaihtaa – ne olivat ruostuneet puhki. Vanhan friisin avulla tehtiin muotti ja ne valettiin uudelleen Ruotsissa ja työstettiin Suomessa sopiviksi 2023-24. Friisi asennettiin paikoilleen vuonna 2025.

Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.