Punaisten teloitettujen ja vankileirillä kuolleiden hautamuistomerkki

Punagraniittisen muistomerkin etusivulla on kohokuva ja vuosiluku 1918. Vasemmalla sivulla on teksti: ”Luokkasodassa kansanvallan puolesta taistelleiden valkoisen voittajan koston uhriksi joutuneiden teloitettujen ja nälkään näännytettyjen muistoksi pystytti Entiset punakaartilaiset ry toisten myötämielisten työläisten avulla tämän patsaan v. 1949.”
Oikean puoleisen sivun teksti: ”Tuhansien punakaartilaisten henki haastaa tässä kalmistossa meille valkoisten harjoittamasta julmuudesta ja verivirroista, se kehottaa meitä valppaasti varjelemaan ja pelkäämättä taistelemaan kansanvallan puolesta.” Kohuva esittää maassa makaavaa sotilasta ja häntä surevaa naista ja lasta.

Uuno Ferdinand Inkinen voitti ehdotuksellaan Työväen taidekerhon järjestämän punavankien muistomerkkikilpailun. Inkinen toimi siihen aikaan maalarina, myöhemmin myös somistajana ja mainostoimiston graafikkona. Töissään hän käytti nimimerkkiä Ufi.

Uuno F.Inkinen kertoo Santahaminan muistomerkin suunnittelun alkuideana olleen sen traagisen tilanteen, johon vuoden 1918 kansalaissota päättyi, kun ”köyhä Suomen kansa oli yrittänyt katkoa kahleitansa”. Lisäksi ajatukset, että uudet sukupolvet jatkavat aina jossakin muodossa vanhempiensa alkamaa työtä ja että toiminta elämän laadun kehittämiseksi jatkukoon, olivat muistomerkin suunnittelussa lähtökohtina. Muistomerkin on veistänyt kiviveistäjä Jorma Silfsten.
Saman ehdotuksen pohjalta on Tammisaareen pystytetty muistomerkki, joka paljastettiin 10.6.1951. Siinä on punavankien nimilaatat.

Sota-arkiston kokoelmissa ja Työväen Arkistossa on luettelot Suomenlinnan vankileirillä (yli 1000 nimeä) ja Isosaaressa kuolleista (yli 200 nimeä) Santahaminan hiekkakankaalle haudatuista punavangeista. Asiakirjoista käy myös ilmi, että Isosaaren vankileirillä kuolleet venäläiset (69) on haudattu Santahaminaan.

Muistomerkki ei kuulu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.