Ilari Hautamäki: GREENWALL

Aiheet ovat tähän tarkoitukseen hyvin taipuvia miltei abstrakteja asetelmia, joissa kasvit ovat pääosassa. Oli sitten kyseessä viherseinä, kukkaruukku tai köynnöskasvi on aihe toissijainen suhteessa pintaan. Hautamäki edustaa älyllistä nykymaalausta, jossa muoto on tärkein sisältö.

Voimme siis unohtaa kysymyksen siitä, mitä teokset esittävät. Astetta kiinnostavampi kysymys on se, mistä ne kertovat. Sekin tosin kannattaa ennemmin muotoilla kysymykseksi siitä, mitä maalauksissa tapahtuu.

Näennäisen staattiset maalaukset sisältävät pienen tarkastelun jälkeen paljon erilaisia tapahtumia. Tapahtumat eivät kerro meille kasvusta, maisemasta eivätkä edes asetelmamaalauksen kulttuurihistoriasta. Maalausten tapahtumat ovat jännitteitä, voimia ja tasapainoilua erilaisten muotojen ja värien välillä

Tämä kaikki on tulkinnanvaraista. Se, mitä osa-alueita katsoja tuntee abstraktin taiteen historiasta, vaikuttaa varmasti tulkintaan. Samoin se millaiset visuaaliset elämykset katsojaa yleensä säväyttävät. Joku saattaa katsoa maalauksia omien luontokokemusten kautta, joku virtuaalitodellisuuden tai arkkitehtuurin. Peruskokemus liittyy erilaisiin kauneuskäsityksiin.

Yksi leimallinen puoli Hautamäen teoksille on kaksijakoinen väripaletti. Hautamäki on koloristi, mutta käyttää vain harkitusti puhtaita perusvärejä. Värimaailma taittuu monesti valkoiseen, jonka seurauksena useissa maalauksissa pastellisävyt luovat voimakkaan kontrastin niukalla skaalalla käytetyille perusväreille. Kirkas, kuultava vihreä on maalausten leimallisin väri. Se on vahva, elävä ja hengittävä vastinpari staattisille paikoillaan viihtyville pastelliväreille. Kahden erilaisen muotoseikan dikotomiaan perustuu myös maalattujen pintojen sisäinen liike. Rauhallisiksi väripinnoiksi maalatut ja koko teospinnan liikeilluusiota rajoittavat elementit kamppailevat ekspressiiviseltä vaikuttavien suurten ja rentojen siveltimenvetojen kanssa aivan kuin vapaasti kasvavan köynnöskasvin lehdet tiiliseinää vasten.

Hautamäki ei edusta mekaanista eikä tehokasta abstraktia maalausta. Hän tavoittelee soinnillista kuvakieltä, jossa informalismin hajoava muoto sopii samaan sommitelmaan kurinalaisen ironisella tavalla sovinnaisen konkretismin kanssa. Hänen teoksensa on usein suljettu maalauspinnan sisään. Konkreettiset ratkaisut, joissa Hautamäki kehystää sommitelman lähes joka suunnasta ovat kuin kannanotto, jossa toivotaan katsojan tarkastelevan maalausta pintana. Toisaalta sitä merkityksellisemmiksi kasvavat ne pienet viitteet, joiden takia katsoja pyrkii mielikuvissaan jatkamaan maalausta sen konkreettisen pinnan ulkopuolelle.

Veikko Halmetoja

Ilari Hautamäki (s. 1983, Helsinki) on Kuvataideakatemiasta taiteen maisteriksi valmistunut kuvataiteilija, joka on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Helsingissä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin eri puolilla Suomea. Hänen teoksiaan on mm. Wihurin taidekokoelmassa, Hämeenlinnan taidemuseon kokoelmassa ja Seppo Fräntin taidekokoelmassa. Keväällä 2017 hän on mukana kolmen taiteilijan yhteisnäyttelyssä Jyväskylän taidemuseossa.