Leena Luostarinen: Sopeutumaton
HAM esittelee ensimmäistä kertaa kokoelmaansa kuuluvat Leena Luostarisen kultakauden teokset yhtenä kokonaisuutena. Lepäävät kissapedot, viittaukset eri kulttuureihin sekä henkilökohtaiset viestit ovat läsnä taiteilijan suurikokoisissa ja värikkäissä teoksissa.
leena luostarinen: yö-leopardi ii, 1981–1982 (yksityiskohta). kuva: ham/sonja hyytiäinen
Leena Luostarinen (1949–2013) on yksi merkittävimmistä suomalaisista maalareista, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen suomalaiseen taidekenttään. Näyttelyssä on ensi kertaa esillä yhtenä kokonaisuutena HAMin kokoelmaan kuuluvat monumentaaliset maalaukset, jotka Luostarinen teki taiteilijan kultakaudeksi kutsuttuna aikana 1980–1990-luvuilla.
Luostarinen teki läpimurtonsa vuonna 1981 yksityisnäyttelyllä, joka esitteli suurikokoisia kissapetoja. Hän tuli tunnetuksi voimakkaista maalauksistaan, joiden pinnassa näkyvät työstämisen jäljet, palettiveitsen käyttö ja selkeät siveltimenvedot. Vuonna 1988 Luostarinen valittiin Vuoden taiteilijaksi.
Laajasta arvostuksesta huolimatta taiteilija koki ulkopuolisuuden, kuulumattomuuden ja sopeutumattomuuden tunteita. Kaipuu jonnekin muualle ajoi Luostarista matkailemaan ympäri maailmaa. Hän imi taiteeseensa vaikutteita eri kulttuureista ja kehitti voimakkaan, tunnistettavan ilmaisun, joka ei asetu yksiselitteisesti minkään tyylisuunnan raameihin.
Näyttelyn arkkitehtuuri poimii värinsä Luostarisen maalauksista ja jäljittelee hienovaraisesti kuvitteellisen temppelin symmetristä pohjakaavaa. Samalla se peilaa ja toistaa Luostarisen teosten aiheita. Kissaeläimet johdattelevat kävijöitä näyttelyssä, jossa maalaukset eivät etene kronologisessa tai temaattisessa järjestyksessä.
Näyttelyä täydentävät lainat yksityisistä ja julkisista taidekokoelmista.
Maalausjäljen voimaa uhkuvan näyttelyn kuratoivat HAMin Satu Metsola ja Vilma Roine.
Näyttelyn arkkitehtuurista vastaa suunnittelutoimisto Aalto+Aalto.
