Andrea Coyotzi Borja

Kuvat ovat peräisin useasta eri taideteoksesta kuten Jan Bas Aderin sarjasta ”Fall” ja Yves Kleinin teoksesta  ”Hyppy tyhjyyteen”; elokuvista kuten Chas F. Reisnerin ja Buster Keatonin filmistä ”Laivakalle nuorempi”; mukana on myös still-kuva Louis Mallen elokuvasta ”Näkemiin lapset”. Lisäksi teoksen lähtökohtiin sisältyy Patricia Borja Osorion maalaama vesivärityö Simon Marsdenin valokuvasta ”Duntroon Castle”, lontoolaisvalokuvaaja Truan Munron ottama mustavalkoinen valokuva, sekä sarja hakupalvelu Googlesta löydettyjä kuvia palavista taloista.

Taiteilija ylläpitää läheistä suhdetta näihin kuviin pitämällä ne esillä työhuoneellaan, missä kuvat vilahtavat hänen näkökentässään päivittäin. Siten ne muistuttavat häntä kunkin kuvan sisältämästä asiasta, jota hän ei pysty nimeämään tai määrittelemään. Vasta oltuaan seinällä pitemmän aikaa jokin kuvissa oleva ele tiivistyy kertomukseksi, josta syntyy vuoropuhelu. Kertojan ääni videolla välittää katsojalle kokemuksen taiteilijan ja näkyvyyteen kurkottavan kuvan välisestä henkilökohtaisesta suhteesta. Kuvat pyrkivät tekemään näkyväksi jotain vielä nimeämätöntä.

Andrea Coyotzi Borja (s. 1984, Puebla) on helsinkiläinen taiteilija. Hänen taiteensa keskiössä on arkipäivä ja sen suhde taiteen tapahtumaan. Aihetta hän on kehitellyt edelleen myös Aalto-yliopistolle tekeillä olevassa tohtorin opinnäytteessään ”The practice of the Infra-ordinary”. Hänen teoksiaan on ollut esillä eri puolilla maailmaa muun muassa Meksikossa, Yhdysvalloissa, Italiassa, Unkarissa, Puolassa, Espanjassa, Bulgariassa ja Suomessa. Vuonna 2017 Borja osallistui Venetsian biennaalin yhteydessä toista kertaa järjestettyyn Tutkimuspaviljonki-näyttelyyn.