Vapaa 90: Lisätietoja taidesuuntauksista

Jälki-impressionismi

Jälki-impressionismi on taiteen suuntaus, joka syntyi Ranskassa 1800-luvun lopulla impressionismin jälkeen. Impressionistit olivat mullistaneet maalaustaiteen tavat tutkiessaan valon ja varjon vaikutelmia ulkona luonnonvalossa. Jälki-impressionistien teokset muuttuivat yhä tyylitellyimmiksi, eikä välittömän luonnollisuuden tavoittelu ollut ensisijaista. Sommittelu, symbolinen sisältö ja tunne olivat maalaamisen keskiössä. Suuntauksen tunnetuimpia taiteilijoita olivat Paul Gauguin (1848–1903) ja Paul Cézanne (1839–1906). 

Konkretismi

Konkretismi on ei-esittävän taiteen suuntaus. Teokset muodostuvat selkeistä väripinnoista ja tarkkarajaisista geometrisista muodoista ja viivoista. Keskeistä on se, miten maalauksen rakenteet järjestyvät suhteessa toisiinsa, ja miten pienikin liikkeen, rytmin tai värisävyn muutos vaikuttaa teokseen. Käsitettä konkreettinen taide käytti ensimmäisenä hollantilainen taiteilija Theo van Doesburg (1883–1931) vuonna 1930. Hänen mukaansa taiteen tuli olla vapaa kaikista yhtymäkohdista todellisuuteen. Ihmiselämän tunnerikkaiden tapahtumien ja merkitysten kuvaamisen sijaan itse maalaus nousi pääosaan. 

Ranskalainen modernismi 

Ranska oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä eurooppalaisen kulttuurin tyyssija, jossa uudet taidesuuntaukset kukoistivat. Fauvismin, kubismin, surrealismin, dadaismin ja muiden tyylisuuntausten tunnetuimmat taiteilijat, kuten Henri Matisse (1869–1954), Pablo Picasso (1881–1973) ja Marcel Duchamp (1887–1968) hylkäsivät taiteen vakiintuneet säännöt, ihanteet ja esittävyyden vaateet. Uudet materiaalit, tekniikat ja kokeelliset kuvakielet mullistivat koko taiteen kentän. 

Amerikkalainen modernismi  

Euroopassa alkunsa saaneet modernismin pyrkimykset kiteytyivät ja muuntuivat saapuessaan Yhdysvaltoihin. Taiteen uudet, kokeelliset tekotavat, laajentunut kuvasto ja materiaalit heijastelivat modernin amerikkalaisen yhteiskunnan kiihtyvää kehitystä ja tulevaisuususkoa. Yksilöllisen ilmaisun vapaus sekä kokeilut väreillä ja muodoilla johtivat abstraktin, eli ei-esittävän taiteen kehittymiseen yhä monimuotoisemmilla tavoilla.  

Abstrakti ekspressionismi

Abstrakti ekspressionismi on ei-esittävän taiteen suuntaus, joka syntyi toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. New Yorkin koulukuntanakin tunnetun suuntauksen tunnetuimpia taiteilijoita ovat Jackson Pollock (1912–1956), Mark Rothko (1903–1970) ja Willem de Kooning (1904–1997). Vaikka teokset olivat aiheiltaan ei-esittäviä ja usein nimettömiä, tämä ei rajannut pois tunneperäistä tai tiedostamattomasta kumpuavaa ilmaisun voimaa. Tyypillistä maalauksille on vaikutelma suunnittelemattomuudesta ja voimakkaat siveltimenvedot tai toiminnan jäljet suurikokoisella maalauskankaalla.  

Värikenttämaalaus 

Värikenttämaalauksen käsite kuvaa abstraktin ekspressionismin piiristä 1950- ja 1960-luvuilla noussutta maalaamisen tapaa. Tyypillistä värikenttämaalauksille ovat tasaiset, joskus jopa yksiväriset väripinnat, jotka peittävät usein suurikokoisen teoksen kokonaisuudessaan. Henkilökohtaiset, tunteikkaat sisällöt ja ilmaisun suurieleisyys vaihtuivat puhtaaseen väriin, joka tuntuu jatkuvan äärettömyyksiin ja sulkevan myös katsojan sisäänsä.  

Postimpressionismen 

Postimpressionismen är en konstriktning som uppstod i Frankrike i slutet av 1800-talet efter impressionismen. Impressionisterna hade revolutionerat sättet att måla genom att utforska ljus- och skuggeffekter utomhus i naturligt ljus. De postimpressionistiska verken blev alltmer stiliserade och strävan efter omedelbar naturalism var inte det viktigaste. Komposition, symboliskt innehåll och känsla var centralt för måleriet. Paul Gauguin (1848–1903) och Paul Cézanne (1839–1906) hör till de mest kända konstnärerna inom rörelsen. 

Konkretismen

Konkretismen är en riktning inom den nonfigurativa konsten. Verken består av tydliga färgytor och exakt definierade geometriska former och linjer. Fokus ligger på hur målningens bildelement är arrangerade i förhållande till varandra och hur även en liten förändring i rörelse, rytm eller ton påverkar verket. Begreppet konkret konst användes för första gången av den holländske konstnären Theo van Doesburg (1883–1931) 1930. Enligt honom måste konsten vara fri från varje koppling till verkligheten. I stället för att skildra känslomässiga händelser och innebörder i människans liv skulle själva måleriet stå i centrum.

Fransk modernism  

Under de första decennierna av 1900-talet var Frankrike centrum för europeisk kultur där nya konstnärliga trender blomstrade. De mest kända konstnärerna inom fauvismen, kubismen, surrealismen, dadaismen och andra stilar, som Henri Matisse (1869–1954), Pablo Picasso (1881–1973) och Marcel Duchamp (1887–1968), förkastade konstens etablerade regler, ideal och krav på representation. Nya material, tekniker och experimentella bildspråk revolutionerade hela konstfältet. 

Amerikansk modernism  

De modernistiska strävanden som hade sitt ursprung i Europa utkristalliserades och omvandlades när de kom till USA. De nya, experimentella teknikerna, det utvidgade bildspråket och konstmaterialen speglade den accelererande utvecklingen och framåtblickande karaktären hos det moderna amerikanska samhället. Frihet för individuella uttryck och experimenterande med färg och form ledde till att abstrakt, dvs icke-föreställande konst, utvecklades på allt fler olika sätt. 

Abstrakt expressionism

Abstrakt expressionism är en riktning inom den icke-föreställande konsten som uppstod efter andra världskriget i USA. Den är känd som New York-skolan och bland de mest kända konstnärerna finns Jackson Pollock (1912–1956), Mark Rothko (1903–1970) och Willem de Kooning (1904–1997). Även om verken var abstrakta och ofta utan titel, uteslöt detta inte kraften i det känslomässiga eller omedvetna uttrycket. Målningarna kännetecknas av att ge intryck av att vara oplanerade samt av starka penseldrag eller spår av handling på en väldig duk. 

Färgfältsmåleri 

Begreppet färgfältsmåleri beskriver ett sätt att måla som växte fram ur den abstrakta expressionismen på 1950- och 1960-talen. Färgfältsmåleriet kännetecknas av platta, ibland till och med monokromatiska färgytor, som ofta täcker hela det storskaliga verket. Det personliga, känslomässiga innehållet och det svulstiga uttrycket fick ge vika för den rena färgen, som tycks fortsätta in i oändligheten och omsluta betraktaren. 

Post-Impressionism 

Post-Impressionism is an art movement that emerged in France in the late 19th century, following Impressionism. The Impressionists had revolutionised the art of painting by exploring the effects of light and shadow outdoors in natural light. The works of the Post-Impressionists became increasingly stylised, and the pursuit of immediate naturalistic depiction was not a priority. The painters focused on the composition, symbolic content and emotion. The most famous artists of this movement were Paul Gauguin (1848–1903) and Paul Cézanne (1839–1906). 

Concrete art

Concrete art is a movement of non-representational art. Concrete artworks consist of clear planes of colour and precise geometric shapes and lines. The key is how the structures of the painting are arranged in relation to each other, and how even a slight change in movement, rhythm or colour affects the rest of the work. The concept of concrete art was first used by Dutch artist Theo van Doesburg (1883–1931) in 1930. According to him, art should be entirely free of any basis in observed reality. Instead of depicting the emotional events and meanings of a human life, the painting itself took centre stage. 

French modernism 

In the early decades of the 20th century, France was the centre of European culture and the place where new artistic movements flourished. The most famous artists associated with Fauvism, Cubism, Surrealism, Dadaism and other movements, including Henri Matisse (1869–1954), Pablo Picasso (1881–1973) and Marcel Duchamp (1887–1968), rejected the established rules and ideals of art as well as the requirement to depict subjects realistically. New materials, techniques and experimental imagery revolutionised every sphere of art. 

American modernism  

The modernist aspirations that originated in Europe were crystallised and transformed when they landed in the United States. The new, experimental artistic techniques, expanded imagery and materials reflected the accelerating development of modern American society and its belief in the future. The freedom of individual expression and experimentations with form and colour led to the development of abstract art, or art that does not attempt to represent a realistic depiction of visual reality.  

Abstract Expressionism

Abstract Expressionism is a movement of non-representational art that emerged in the United States after the Second World War. Also known as the New York School, this movement included artists such as Jackson Pollock (1912–1956), Mark Rothko (1903–1970) and Willem de Kooning (1904–1997). Although the works of Abstract Expressionists were non-representational and often called ‘Untitled’, this did not exclude the powerful expression that emanated from the artists’ unconscious or emotions. The paintings are characterised by an impression of the spontaneous application of paint and strong brushstrokes or traces of motion on a large canvas.  

Colour field painting 

The concept of colour field painting describes a way of creating art that emerged from Abstract Expressionism in the 1950s and 60s. Colour field paintings are characterised by surfaces of flat, solid colour, sometimes a single colour, often covering the entire large canvas. Colour field painters rejected the emphasis on personal, emotive content and the dramatic expression of Abstract Expressionism and focused on pure colour that seems to go on to infinity and engulf the viewer.