Kuningasajatus, Mika Waltarin muistomerkki

Eteläsuomalainen osakunta järjesti 1983 muistomerkkikilpailun, jolla haettiin ehdotuksia kirjailija Mika Waltarin (1908-1979), osakunnan kunniajäsenen, muistomerkiksi. Kilpailun voitti kuvanveistäjä Veikko Hirvimäki (s. 1941 Petäjävesi) ehdotuksellaan Kuningasajatus. Veistos muodostuu jalustasta (0,5 x 6,95 x 4,90 m) ja kolmesta Jyväskylän mustasta graniitista veistetystä osasta. Jalustoineen muistomerkki ulottuu osin noin 3,2 metrin korkeuteen.

Muistomerkkiajatus oli herännyt Eteläsuomalaisessa osakunnassa jo 1981. Kilpailun jälkeen, huhtikuussa 1984, Helsingin kaupunginhallitus teki päätöksen Apollonkadun ja Runeberginkadun välisen puiston kunnostamiseksi ja nimeämiseksi Mika Waltarin puistoksi. Paikan valintaan vaikutti osaltaan se, että Mika Waltarin asui 1920-luvun lopulta kuolemaansa asti puiston lähellä sijaitsevalla Tunturikadulla. Veikko Hirvimäen ehdotus aiheutti jo ennen muistomerkin paljastamista kiistan veistoksesta. Ei-esittävä veistos koettiin monella taholla vaikeaksi ja jopa Waltarin tuotantoa ja henkilöä halventavaksi. Kritiikki hidasti myös kansalaiskeräystä, jolla muistomerkki kustannettiin.

Veistos sai yhtä monta tulkintaa kuin oli tulkitsijoitakin. Taidehistorioitsijat ja kriitikot korostivat abstraktin taiteen erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Veistoselementtien hahmoissa nähtiin myös yhtymäkohtia kirjailijan elämään ja tuotantoon. Yhtä ja oikeata tulkintaa Kuningasajatuksesta tuskin on olemassa, vaan muistomerkki toimii katsojien yksilöllisten mielteiden ja havaintojen mukaan. Muistomerkin kuningasajatus tulee Waltarin Turms Kuolematon teoksen sitaatista: ”Ihmisessä itsessään ovat pisimmät matkat.”

Mika Waltarin syntymäkodin paikalla olevan rakennuksen ulkoseinässä Saariniemenkatu 6:ssa Siltasaaressa on muistoreliefi. Töölössä Tunturikatu 13:ssa, jossa Waltari asui lähes koko kirjallisen uransa ajan, paljastettiin muistolaatta 2008.

Veikko Hirvimäki aloitti uransa taidemaalarina mutta tunnetaan tänään pitkän uran tehneenä kuvanveistäjänä. Hän on tehnyt hyvin paloon erilaista taidetta mutta tunnetaan parhaiten sekä pienemmistä että monumentaalikokoisista veistoksista. Hänen teoksiaan oli ensi kerran esillä vuonna 1960 ja hänen teoksiaan on useissa kansainvälisissä museoissa, sekä Suomessa että ulkomailla.

Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.