Man Yau: Passage Alkaa13.01.2024Päättyy03.03.2024 Man Yaun näyttelyssä esitettävä installaatio on vertauskuvauksellinen sommitelma klassisesta eurooppalaisesta puutarhasta, joka tunnetaan sen symmetriasta ja tarkkaan säännellystä, keinotekoisesta “luonnosta.” Man Yau: Wheel of Fortune, 2024 (yksityiskohta). © Man Yau. Tarkkailen kuivattuja terälehtiä työhuoneellani. Haluaisin unelmoida jostakin muusta, mutta se mitä olen aikeissa tehdä, lähtee muistoista ja tuntemuksistani, joissa sormeni ovat nurin vääntyneet ja kämmenteni iho rikki. Terälehdet ovat niin ohuita, että niistä voi leikata vain vähän kerrallaan. Liian suuren palan irrottaminen hajottaisi kerran elossa olleen kasvinosan juovineen, soluineen ja ilmarakkoineen. Ja kun jokainen on asetettu paikoilleen, niistä muodostuu kuvia, jotka sulautuvat osaksi tarkkaan säädeltyä puutarhaa. Ne täytyy pakottaa pysymään koossa. Puutarha symboloi tapaa luoda esteettisesti miellyttäviä kehyksiä ja näennäisen kauniita maisemia, joissa luonto ja ihmiskeho käsitellään tavaran tai somisteen kaltaisina objekteina. Installaation tilanjakajat sisältävät erilaisia lasien väliin prässättyjä kuvituksia kuivatuista kukista, kuten esimerkiksi korsetin, chopine-kengät sekä viktoriaaniselle aikakaudelle tyypillisiä aitaelementtejä. Tengujo-paperissa on toistuva chinoiserie-tyylinen kuvio, jonka päälle on piirretty kuvia pakotetuista ja vääntyneistä kehon osista. Onnenpyörää muistuttava kineettinen veistos koostuu kahdeksasta sektorista, sisältäen erilaisia mahdollisia kohtaloita rakkaudesta epäonneen. Teos on kuitenkin motorisoitu siten, ettei se pysähdy koskaan. Helsingissä asuva Man Yau (s. 1991) käsittelee taiteessaan identiteettiä ja eksotisoiduksi tulemisen kokemusta kuvanveiston keinoin. Hän lainaa veistoksiinsa tunnistettavia muotoja ja tilanteita, yhdistäen niitä politisoituneisiin materiaaleihin, kuten posliiniin tai silkkiin. Hänen työskentelyssään on keskeistä arkisiin esineisiin liitetyt arvot ja historia, joita uudelleen muovaamalla Yau tutkii arvokäsityksiä rodullisissa, sukupuolittuneissa ja yleisesti hyväksytyissä narratiiveissa. Näyttelyä ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö sekä Greta ja Alfred Runebergin Säätiö. Kiitos: Lasimasi Oy, LIITOS, Kalasataman Seripaja ry, Karhinen Oy ja Syväsen Kukka. Lisäksi taiteilija haluaa lämpimästi kiittää tuotantoon osallistuneita Eetu Huhtalaa, Emilia Tanneria ja Jaakko Pietiläistä. manyau.fi Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 12.1.2024 klo 17–19. HAM gallerian näyttelyt vuonna 2024 ovat saaneet tukea Museovirastolta.
Ars Fennica 2025 Suomen merkittävimmän kuvataidepalkinnon ehdokkaiden yhteisnäyttely nähdään HAMissa syksyllä 2025. Palkinnon saajan valitseee Tokiossa sijaitsevan Mori Art Museumin johtaja Mami Kataoka. Alkaa24.10.2025Päättyy15.03.2026 Ars Fennica 2025 -ehdokkaat: Roland Persson, Ragna Bley, Jani Ruscica ja Hanna Vihriälä, Kuva: HAM / Maija Toivanen. Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö ARS FENNICA sr perustettiin vuonna 1990 edistämään taiteita avaamalla suomalaiselle kuvataiteelle uusia kansainvälisiä yhteyksiä ja innostamalla taiteilijoita heidän luovassa työssään sekä voimistamalla kuvataiteisiin kohdistuvaa suuren yleisön mielenkiintoa ja arvostusta. Säätiö jakaa Suomen merkittävimmän, 50 000 euron kuvataidepalkinnon joka toinen vuosi. Palkinto myönnetään taiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta ja persoonallisesta taiteellisesta työstä. Säätiön asettama palkintolautakunta nimeää ehdokkaat ja kansainvälisen taideasiantuntijan, joka valitsee ehdokkaiden joukosta palkinnonsaajan. Ehdokkaina on ollut Suomen, Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Pietarin alueen taiteilijoita. Vuoden 2025 ehdokkaat on nimennyt palkintolautakunta, johon kuuluvat puheenjohtaja LT Leena Niemistö sekä jäsenet kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila, dekaani Leevi Haapala (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) ja museonjohtaja Arja Miller (HAM Helsingin taidemuseo). Palkinnon saajan valitsee ehdokkaiden joukosta palkintolautakunnan kutsuma kansainvälinen taideasiantuntija Mami Kataoka, Mori Art Museumin ja National Center for Art Researchin johtaja Tokiossa. Ehdokkaiden töitä esittelevä yhteisnäyttely on esillä HAM Helsingin taidemuseossa 24.10.2025–15.3.2026. Palkinnon saaja julkistetaan keväällä 2026. Yleisö voi myös äänestää omaa suosikkiaan ehdokasnäyttelyssä. Lue lisää Ars Fennicasta osoitteesta arsfennica.fi. Näyttely on saanut tukea Museovirastolta. Vuoden 2025 Ars Fennica -ehdokkaat Ragna Bley (Norja) Ragna Bleyn suurikokoisille maalauksille ovat ominaisia orgaaniset ja muuttuvat muodot, jotka antavat tilaa sattumalle ja hallitsemattomuudelle. Teokset häilyvät esittävän ja hahmottoman välimaastossa. Bleyn äärimmäisen kokeellinen tuotanto käsittää myös veistoksia ja performansseja, joiden keskeisiä tekijöitä ovat kieli ja teksti. Tilallisuudella on suuri merkitys Bleyn teoksia katsottaessa. Maalaukset voivat esimerkiksi keinahdella tilassa selät vastakkain teräslangoille ripustettuna, mikä luo niiden tarkastelemiselle ja kokemiselle toisenlaiset ehdot. Lue lisää Bley työskentelee Oslossa sijaitsevan työhuoneensa lattialla, jossa hän kaataa ja raaputtaa värikerroksia muun muassa purjekankaalle. Hän työstää myös paksua emalimaalia PVC-muoville, jolloin väri ei imeydy pintaan vaan kohoaa esiin veistoksellisesti. Bley on myös ommellut kankaisiin taskuja, jotka hän täyttää orgaanisilla materiaaleilla kuten teelehdillä, kuivatuilla vadelmilla ja kurkumalla. Teokset on sitten sijoitettu ulkotiloihin, jolloin sään vaikutus muuttaa aiheet eläviksi. Bleyn taiteessa ei kuitenkaan ole kyse vain värin elävyydestä ja ominaisuuksista, tärkeää on myös sirpaleinen aiheisto, joka tihkuu esiin viittauksina esimerkiksi tieteiskirjallisuuteen, tieteeseen ja taidehistoriaan. Teoksen lähtökohta on usein henkilökohtainen ja tunnepitoinen, intuitioon ja keholliseen kokemukseen nojaava prosessi. Taiteilija tutkii ahkerasti luonnostelemalla muotoja ja yhdistelmiä, jotta hän löytäisi moniselitteisiä tiloja tai tilanteita. Maalauksista syntyy vaikutelma, että kuva-aihe olisi vangittu kankaalle jonkin määrittelemättömän eliön kaltaisena, koska se kehittyy ja muotoutuu hitaasti maalausprosessin aikana. Teosten orgaaniset muodot voi nähdä yhteisöllisinä ameeboina, yhtä aikaa sekä suurena kehona että pieninä erillisinä yksikköinä, joiden kautta Bley kyseenalaistaa yhteiskunnassamme tavanomaisen kahtiajaon yksilöiden ja ryhmän välillä. Ragna Bley (s. 1986, Ruotsi) asuu ja työskentelee Oslossa. Hänellä on kuvataiteen kandidaatin tutkinto Oslon taideakatemiasta (2011) ja kuvataiteen maisterin tutkinto Lontoon Royal College of Artista (2015). Bleyn yksityisnäyttelyitä on nähty Malmön taidehallissa Ruotsissa, Kunstnernes Husissa ja OSL Contemporaryssä Oslossa, Kunsthuset Kabusossa, Øystesessa Norjassa, Downs & Rossissa New Yorkissa sekä Pilar Corrias galleriassa Lontoossa. Hänen teoksiaan on useissa kokoelmissa, mm. Henie Onstad Kunstsenter, Kistefos Museum, Kansallismuseo ja Astrup Fearnley -museo Norjassa, sekä Moderna Museet, Malmön taidemuseo ja Statens Konstråd Ruotsissa. ragnabley.com Roland Persson (Ruotsi) Luonto näyttäytyy Roland Perssonin maalauksellisissa silikoniveistoksissa ja suurissa installaatioissa samanaikaisesti tuhoisana ja rakentavana. Hänen todellisuuskuvauksiinsa sekoittuvat surrealistiset, unenomaisiset elementit. Kasvit ja eläimet vaikuttavat usein siltä kuin ihminen olisi vääristänyt ja pahoinpidellyt niitä. Persson on jo pitkään ollut kiinnostunut ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta sekä luonnosta symbolien lähteenä. Monesti hänen kuvakielensä lähtökohtana on eräänlainen luonnontieteellinen luokittelu. Taiteilija ei kuitenkaan kuvaa luontoa vain sen itsensä tähden, vaan luonto toimii myös heijastuspintana alitajunnalle ja tunteille sekä vertauskuvien tapahtumapaikkana. Lue lisää Persson hyödyntää työssään esineitä tai luonnon fragmentteja, joihin hänellä on erityinen suhde tai joiden parissa hän on kasvanut. Teokset voivat myös käsitellä henkilökohtaisesti latautuneita tarinoita tai fantasioita. Persson on pitkään käyttänyt työssään läpivärjätystä silikonikumista tehtyjä valoksia saadakseen niihin aidon orgaanisen tunnun. Sattumalla on silikoniveistosten valmistamisessa ratkaiseva rooli, se on jo sinänsä osa esteettistä ilmaisua. Persson tunnetaan Ruotsissa myös monista julkisista töistään. Silikonista tai maalatusta pronssista ja alumiinista valmistetut teokset viestivät muun muassa leikkisyyttä, naisellisuutta, väriä ja käsitteellisyyttä. Piirtäminen on Perssonille kaiken perusta. Kellastuneelle paperille toteutetut suurikokoiset piirrokset on tehty hitaasti piste pisteeltä, olipa kuva-aiheena kaktus, eläimen anatomia tai luuranko lasikaapissa. Piirrokset täydentävät veistoksia, ne ovat eräänlaisia viittauksia tieteen kaltaiseen pyrkimykseen tai selitykseen jostain, jonka voimme vain aavistaa. Roland Persson (s. 1963) asuu ja työskentelee Tukholmassa. Hän valmistui Uumajan taidekorkeakoulusta 1993 ja jatkoi opintoja Tukholman kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa. Korkeakouluopintojen lisäksi hän on kiinnostunut teoreettisesta psykoanalyysista, joka näkyy teosten alitajuntaisessa ja analyyttisessa sisällössä. Perssonin teoksia on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Pohjoismaissa ja Euroopassa, sekä myös Venäjällä ja Aasiassa. Suomessa hänen teoksiaan on ollut esillä museonäyttelyissä Amos Rexissä ja HAM Helsingin taidemuseossa vuonna 2024 sekä yksityisnäyttelyssä Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa vuonna 2023. rolandpersson.se Jani Ruscica (Suomi) Jani Ruscica työskentelee liikkuvan ja painetun kuvan, kuvanveiston sekä esitystaiteen keinoin. Taiteilijan työskentelylle keskeistä on merkitysten kerroksellisen, liukuvan ja epävarman luonteen tarkasteleminen: teoksissa asiat muuttavat jatkuvasti muotoaan, ne venyvät, taipuvat ja ylittävät totuttuja ajallisia, tilallisia ja kehollisia rajoja. Tutulta vaikuttavat fragmentaariset merkit ja kuvat tuntuvat lipeävän Ruscican teoksissa, muuttuvat lukukelvottomiksi ja antavat tilaa kokemukselliselle ja määrittelemättömälle. Lue lisää Ruscican veistokselliset videoteokset sekä paikkasidonnaiset muraalit materialisoituvat aina suhteessa tilaan ja arkkitehtuuriin ja horjuttavat eri tavoin katsojan kehollista kokemusta ympäröivästä tilasta. Taiteilijan puupiirroksissa ja muissa painotöissä käyttämät kollaasin ja figuratiivisen abstraktion tekniikat ovat avoimia tulkinnalle, ja toimivat visuaalisina ja materiaalisina keskustelunavauksina, jotka tasapainoilevat erilaisten koodistojen ja esittämisen tapojen ristivedossa, ja haastavat tapojamme yksiselitteisesti purkaa niiden merkityksiä. Ruscican teoksille keskeistä onkin kiinnittää erityistä huomioita juuri niihin hetkiin, jotka lankeavat kaksinapaisuuksien ja määritelmien väliin tai jopa niiden ulkopuolelle. Taiteilijan teoksissa merkitykset purkautuvat ja muotoutuvat yhä uudelleen, piirtäen selkeän subjektin sijaan kuvaa erilaisten visuaalisten ja materiaalisten ilmiöiden suhteellisuudesta. Hänen taideteoksensa kieltäytyvät leikkisällä performatiivisuudellaan kaikenlaisista valtasuhteille alttiista kategorisista määritelmistä, ja pyrkivät sen sijaan aktivoimaan visuaalisille ilmiöille ominaista monimerkityksellisyyttä ja ristiriitaisuutta, ja antamaan tilaa hybridimäisyydelle, moninaisuudelle ja rajattomalle muutokselle. Jani Ruscica (s. 1978, Suomi/Italia) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on opiskellut kuvanveistoa Chelsea College of Art & Designissa Lontoossa (kandidaatin tutkinto 2002) sekä mediataidetta Kuvataideakatemiassa Helsingissä (maisteritutkinto 2007). Ruscica on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä, viimeksi Helsingin Taidehallissa (2022) ja 1646 Art Spacessa Haagissa (2021). Hänen teoksiaan on nähty laajasti kansainvälisissä ryhmänäyttelyissä, esim. Kiran Nadar Museum, New Delhi (2023); 6. Dhaka Art Summit, Bangladesh (2023); HAM Helsingin taidemuseo (2023); MMOMA, Moskovaa (2021); AGWA, Perth (2020); ja 1. Riian biennaali (2018). Ruscican teoksia on mm. Centre Pompidoun, Saastamoisen säätiön ja Kiasman kokoelmissa. Ruscicalle myönnettiin William Thuring -pääpalkinto vuonna 2018. janiruscica.com Hanna Vihriälä (Suomi) Kuvanveistäjä Hanna Vihriälän teosten kantava voima on materiaalin tuntu. Hän käyttää niiden valmistamiseen epätavallisia materiaaleja kuten irtomakeisia, soraa ja akryylihelmiä, hän pujottaa teräslankoihin valtaviksi riippuviksi ja ilmaviksi teoksiksi. Valmistus on vaativaa käsityötä: yhdessä teoksessa voi olla jopa 350 000 akryylihelmeä, joista muodostuu tiivis, mutta eloisa pinta. Teoksille on luonteenomaista vastakohtien välinen jännite: kestävä ja hauras, kova ja pehmeä. Lue lisää Sisällöllisesti lähtölaukauksena toimivat arjen havainnot, jotka voivat liittyä esimerkiksi rikkaruohoon, tupakkataukoon tai Mercedes-Benz-autoon. Arkisuudesta huolimatta Vihriälän teokset ovat äärimmäisen henkilökohtaisia mutta silti yleismaailmallisia; vanhemman kuolema, lapsuuden maisema tai ahneus herättävät tunteita, joihin moni voi samaistua. Arvotonkin esine voi paisua valtavaksi ja saada unenomaisia ja epätodellisia piirteitä. Vihriälän kuvallinen ilmaisu löytää muotonsa jostain grafiikan, maalauksen ja veistoksen välimaastosta. Teokset puhuttelevat monia eri aisteja, kuten 200 000 makealta tuoksuvasta irtokarkista muodostuvassa jättimäisessä ruusussa, joka ilmaisee halun, nautinnon ja kiusauksen teemoja. Vihriälä on toteuttanut lukuisia julkisia teoksia kouluihin ja sairaaloihin eri puolille Suomea. Korostetun paikkasidonnaiset teokset lainaavat mittasuhteet ja joskus sisällön ja materiaalitkin sijoituspaikastaan. Vihriälä käyttää teoksissa myös pronssia, valurautaa, alumiinia ja messinkiä esimerkiksi sijoittaessaan eläinten neniä aakkosjärjestykseen alakoulun seinälle. Lisäksi hän osallistaa tekoprosessiin usein myös paikallisia asukkaita, jotka lahjoittavat teokseen esimerkiksi vaaleanpunaisia leluja, neulepuikkoja, muovikorkkeja, kännykkäkoteloita, imupillejä ja palloja, joista rakentuu valtavan kokoinen, nuorekas ja lentävä sydän. Hanna Vihriälä (s. 1974 Oulaisissa, asuu ja työskentelee Tampereella) valmistui kuvanveistäjäksi Helsingin Kuvataideakatemiasta 2003. Hänellä on myös aiempi kuvanveistotutkinto Viron taideakatemiasta. Hänen teoksiaan on nähty vuodesta 1999 lähtien muun muassa Galleria Sculptorissa, Galleria Forum Boxissa Helsingissä ja Nykytaiteen museo Kiasmassa. Vihriälän teoksia on Konstsamfundetin / Amos Rexin, Nykytaiteen museo Kiasman ja Wäinö Aaltosen museon kokoelmissa. Hanna Vihriälän verkkosivut Ars Fennica 2025 kansainvälinen asiantuntija Mami Kataoka Tokiossa sijaitsevan Mori Art Museumin johtaja Mami Kataoka on toiminut vuodesta 2023 lähtien myös Japanin kansallisen taiteentutkimuskeskuksen johtajana (National Center for Art Research (NCAR). Morin taidemuseon johtajaksi hänet nimitettiin vuonna 2020. Sitä ennen hän työskenteli Morin kuraattorina vuodesta 2003 lähtien. Vuosina 1997–2002 Kataoka toimi Tokyo Opera City -taidegallerian pääkuraattorina. Lue lisää Lisäksi Kataoka on Japanin ulkopuolella toiminut Hayward Galleryn kansainvälisenä kuraattorina Lontoossa 2007–2009, yhdeksännen Gwangju-biennaalin toisena taiteellisena johtajana 2012, Sydneyn biennaalin taiteellisena johtajana 2018, sekä Aichi-triennaalin taiteellisena johtajana 2022. Kataoka oli kansainvälisen museoliiton taiteen komitean CIMAMin hallituksen jäsen 2014–2022 ja puheenjohtaja 2020–2022. Kataoka on kuratoinut Morin taidemuseolle useita retrospektiivejä aasialaistaiteilijoilta kuten Tsuyoshi Ozawa (2004), Ai Weiwei (2009), Lee Bul (2012), Makoto Aida (2012), Lee Mingwei (2014), NS Harsha (2017) ja Chiharu Shiota (2019). Lisäksi hän on kuratoinut alueellisia näyttelyitä kuten SUNSHOWER: Contemporary Art from Southeast Asia 1980s to Now (2017) ja Roppongi Crossing: Contemporary Japanese Art (2004 ja 2013). Kataoka kirjoittaa ja luennoi Japanin, Aasian ja kansainvälisestä nykytaiteesta sekä toimii kilpailujen tuomaristoissa. Näyttelyt HAMissa juuri nyt Bambi Forever! 08.03.2024 – 26.10.2025 Vapaa 90 25.04.2025 – 04.01.2026 Tove Jansson: Freskot ja Taikurinhattu 25.04.2025 – 04.01.2026 Jenni Rahkonen: Rotan onni 17.05.2025 – 06.07.2025 Helsinki Biennaali 2025 08.06.2025 – 21.09.2025 Marguerite Humeau 21.11.2025 – 15.03.2026
Miten olla samanaikaisesti sekä kotona turvallisten kehysten ympäröimänä, että julkisessa tilassa liikkeellä? Denise Ziegler (s. 1965) tarkastelee tällaista kokemusta teoksessaan Lasten pyöränistuin – kotona liikkeessä. Pyöränistuimessa istuva lapsi ja häntä kuljettava tuttu aikuinen ovat lähekkäin, istuin myötäilee kehon muotoja ja tarjoaa suojaa: tilanne on turvallinen ja kodinomainen – ja samalla siinä liikutaan kaupungin julkisessa tilassa. Teos koostuu kaikista Helsingin julkisessa tilassa olevista polkupyöristä, joihin on kiinnitetty lasten pyöränistuin – ovat ne sitten pysäköitynä kaupan tai toimistorakennuksen edessä, matkalla kaupungin halki, oli niissä lapsi kyydissä tai ei. Teos on käsitteellinen ja osa Zieglerin taiteellista tutkimusta. Teos toteutuu aina, kun pyöränistuimella varustettu polkupyörä on läsnä tai liikkeellä jossakin tai ilmestyy jonnekin: kaupunkielämässä siis päivittäin. Teos voi ideana laajentua Helsingistä muualle maailmaan. Digitaalisen kotinsa se saa HAMin kokoelmasta, julkisen taiteen nettisivuilta ja Helsingin palvelukartalta. ”Teos koostuu monista elävistä hetkistä sen sijaan, että se muistuttaisi jo eletyistä, kuten julkiset taideteokset niin usein tekevät. Tässä käsitteellisessä taideteoksessa on jatkuvasti muodostumassa uusia muuttuvia konstellaatioita liikkeellä olevista kodeista” kertoo Ziegler. Teos kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM hallinnoi ja kuratoi.
Anna Rokka: Yötuuli Anna Rokka liikkuu HAM gallerian näyttelyssään ajan ja materiaalin kudoksessa. Hänen taiteessaan osaset yhdistyvät ja muuntuvat uusiksi, ennennäkemättömiksi muodoiksi. Alkaa24.01.2025Päättyy09.03.2025 anna rokka: paikat varjossa (yksityiskohta), 2025. Kuva: Anna rokka Yötuuli liikkuu kuin vesi, pois pyyhkäisten, uudenlaiset valonarat varjo-olennot liikahtelevat… Erilaisia osia järjestelemällä ja muokkaamalla taiteilija Anna Rokka etenee järjestelmällisesti, jatkuvasti tutkien. Hänen teoksissaan aika ei ole lineaarista vaan pikemminkin syvyyttä, ja hän tarkastelee niissä materiaalien historiaa. Materiaalit kantavat muistoja, jotka ulottuvat välittömän ymmärryksemme tuolle puolelle. Taiteilija toimii suodattimena nykyajan ja historian virtauksille. Rokka pohtii monimutkaisten ajattelumalliemme muodostumista ja sitä, mihin moniulotteisessa tietosfäärissä olemme ajautuneet. Näyttely koostuu eri tekniikoilla luoduista taideinstallaatioista, joiden materiaaleina on käytetty muun muassa LCD-näyttöjä, keilapalloja ja jarruvaloja. Rokka tarkastelee arkkitehtonisia ulottuvuuksia ja muotoilee teokset suorassa suhteessa ihmiskehon läsnäoloon ja aisteihin. Hänen taiteellisen tekemisensä luonnetta kuvaa kokeellisuus: kaaoksen, impulsiivisuuden ja aistillisen tutkimisen vuorovaikutus. Hänelle on ominaista uudelleenkäyttää ja -määrittää esineitä – niitä jotka on jätetty, löydetty, kadotettu ja hylätty… Anna Rokka (s. 1986) on kuvataiteilija, joka keskittyy taiteessaan erityisesti installaatioihin, mutta hänen työskentelyynsä kuuluvat myös veistokset, videotaide, videoinstallaatiot, performanssit, maalaus ja pukusuunnittelu. Hän on perinyt taiteen tekemisen perheeltään, johon kuuluu monia luovia tekijöitä. Rokan teoksia on ollut esillä museoissa ja gallerioissa, kuten esimerkiksi Sculptorissa ja Sinnessä Helsingissä sekä MACRO Testacciossa Roomassa. Hänelle myönnettiin Raimo Utriaisen Taidesäätiön vuosittainen veistäjäpalkinto vuonna 2015. annarokka.com Näyttelyn avajaisia vietetään torstaina 23.1.2025 klo 17–19, tervetuloa! Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. Näyttelyä ovat tukeneet myös Konstsamfundet, Svenska kulturfonden sekä Greta ja Alfred Runebergin säätiö. Taiteilija haluaa myös kiittää Lauraa, Robinia ja Sun Effectsiä heidän panoksestaan näyttelyn toteuttamisessa. Vuonna 2025 kaikkia HAM gallerian näyttelyitä tukee Museovirasto. Näyttelynäkymiä Kuvat: HAM/Sonja Hyytiäinen Muut näyttelyt juuri nyt Bambi Forever! 08.03.2024 – 26.10.2025 Vapaa 90 25.04.2025 – 04.01.2026 Tove Jansson: Freskot ja Taikurinhattu 25.04.2025 – 04.01.2026 Jenni Rahkonen: Rotan onni 17.05.2025 – 06.07.2025 Helsinki Biennaali 2025 08.06.2025 – 21.09.2025 Ars Fennica 2025 24.10.2025 – 15.03.2026 Marguerite Humeau 21.11.2025 – 15.03.2026
Jenni Rahkonen: Rotan onni Jenni Rahkonen tuo HAM gallerian näyttelyynsä muun muassa puusta ja silikonista valmistettuja esineitä sekä itse tehdylle paperille vedostettua grafiikkaa. Alkaa17.05.2025Päättyy06.07.2025 kuva taiteilijan työhuoneelta. kuva: jenni rahkonen. Teosten pitkällä aikavälillä haalitut ja kerätyt materiaalit kantavat usein mukanaan ehdotuksia, joita seurata tai joiden kustannuksella pilailla. Suuri osa työskentelystä on kokeiluiden tekemistä ja mahdollisuuksien kartoittamista. Tekeminen ruokkii itseään, siitä muodostuu liike, joka milloin ontuu, milloin liitää. Aavistusten yllyttämänä alkanut työ kytkeytyy tiiviisti tilan ja materiaalien luonteen tarkkailuun. Muistot kehontuntemuksista saavat eläytymään esiin nouseviin ilmiöihin ja määrittävät mihintarkentaa. Pyrkimys on kulkea maastossa, joka vasta muotoutuu, luoda tilaa määrittelemättömälle, katsoa tarkkaan, sulautua aistien kautta maailmaan. Jenni Rahkonen on Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2021. Hänellä on ollut näyttelyitä esimerkiksi Sinnessä (2023) ja Galleria Huudossa (2021) Helsingissä. jennirahkonen.weebly.com Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 16.5.2025 klo 17–19, tervetuloa! Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. Vuonna 2025 kaikkia HAM gallerian näyttelyitä tukee Museovirasto. Muut näyttelyt Bambi Forever! 08.03.2024 – 26.10.2025 Vapaa 90 25.04.2025 – 04.01.2026 Tove Jansson: Freskot ja Taikurinhattu 25.04.2025 – 04.01.2026 Helsinki Biennaali 2025 08.06.2025 – 21.09.2025 Ars Fennica 2025 24.10.2025 – 15.03.2026 Marguerite Humeau 21.11.2025 – 15.03.2026
Tutustu kokoelmaan Testamentti- ja lahjoituskokoelmat Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelma Ellen Thesleff: Thyra Elisabeth, 1892. © HAM/Maija Toivanen Leonard (1892–1963) ja Katarina Bäcksbackan (1894–1976, o.s. Tichonowa) taidekokoelma on museon merkittävin lahjoituskokoelma, jonka esittelyä varten kaupunki avasi Meilahden taidemuseon vuonna 1976. Kokoelman on kerännyt filosofian maisteri Leonard Bäcksbacka yhdessä vaimonsa Katarina Bäcksbackan kanssa. Lue lisää Ingjald Bäcksbackan ja Christina Bäcksbackan kokoelmat Viggo Wallensköld: Talvi, 2008. © HAM/Hanna Kukorelli Isänsä rinnalla nuoresta saakka työskennellyt Ingjald (1925–1978) siirtyi Taidesalongin johtoon Leonard Bäcksbackan poismenon jälkeen vuonna 1963 ja kartutti myös perheen taidekokoelmaa. Ingjald Bäcksbacka toimi merkittävässä roolissa Leonard ja Katarina Bäcksbackan lahjoituksen järjestelyissä, ja valmisteli lahjoitusta 1970-luvun alussa useita vuosia ennen kuin se virallisesti lahjoitettiin kaupungille vuonna 1976. Taidesalonki on Helsingin vanhimpia gallerioita ja Ingjaldin tytär Christina Bäcksbacka jatkoi sen toimintaa isänsä jälkeen vuodesta 1978 vuoteen 2020 saakka. Christina Bäcksbackan toiveesta hänen isovanhempiensa keräämä kokoelma erotettiin omaksi kokonaisuudekseen, ja kokoelman myöhemmät lisäykset toiseksi erilliseksi kokoelmaksi, joka kantaa isän ja tyttären nimeä. Kokoelma perustettiin vuonna 2018 ja siihen siirrettiin kaikki Christina Bäcksbackan lahjoittamat teokset vuodesta 1980 eteenpäin. Elsa Arokallion kokoelma Magnus Enckell: Konsertti, ajoittamaton. © Kuvalaina, Ateneumin taidemuseo Elsa Arokallio (1892–1982) oli arkkitehti, joka testamenttasi taidekokoelmansa Helsingin kaupungille. Vuonna 1983 vastaanotettu kokoelma sisältää Arokallion omien töiden ja luonnosten lisäksi myös esimerkiksi Alwar Cawénin, Tuomas von Boehmin, Marcus Collinin ja Magnus Enckellin teoksia. Gösta Beckerin kokoelma Helene Schjerfbeck: Tyttö ja ruukku (Bretagnelaistyttö), 1881. © HAM/Hanna Rikkonen Gösta Becker (1890–1949) oli sisätautilääkäri, joka laajan tutkimustyönsä ja lääkäritoimintansa ohella harrasti ja keräsi sekä kuvataidetta että antiikkia. Kokoelmaan sisältyy muun muassa Hugo Simbergin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Pekka Halosen, ja Helene Schjerfbeckin maalauksia, useita Wäinö Aaltosen veistoksia sekä esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan ja Ellen Thesleffin grafiikkaa. Taideteosten lisäksi kokoelmaan kuuluu useita lasi-, hopea-, messinki-, tina- ja posliiniastioita sekä muun muassa rokokoo- ja kustavilaishuonekaluja. Kokoelmaan kuuluu yhteensä 193 taideteosta ja esinettä. Otto W. Furuhjelmin kokoelma Jan Gerritsz van Bronckhorst: Batseba, 1650 -luku. © HAM/Hanna Kukorelli Kenraaliluutnantti Otto W. Furuhjelmin taidekokoelma lahjoitettiin vuonna 1883 Helsingin kaupungille tulevaa, perustettavaa museota varten. Tämä 58 taideteosta käsittävä kokoelma siirtyi Helsingin kaupunginmuseolta HAM Helsingin taidemuseolle vuonna 2015. Kokoelma käsittää muun muassa italialaista, alankomaalaista ja puolalaista taidetta 1600–1800-luvuilta. Raimo ja Maarit Huttusen kokoelma Marja Pirilä: Camera obscura / Otto, Tampere, 2002. © Anna Taival Raimo ja Maarit Huttusen lahjoituskokoelman teokset edustavat hyvin kotimaisen 1990- ja 2000-luvun taiteen tekijöitä maalauksen, grafiikan ja valokuvan kentillä. Kokoelman teokset on valittu persoonallisella silmällä ja epäsovinnaisella näkemyksellä. Hankinnoissa on huomioitu suomalaisen taidekentän marginaalisimmatkin ilmiöt ja niitä on hankittu usein nuorilta ja lupaavilta taiteilijoilta, mikä tukee hienosti myös HAMin omia kokoelmahankintalinjauksia. Kokoelmaan kuuluu noin 300 teosta. Ilmi Immelin kokoelma Werner Åström: Silittäjä, 1944. © Museokuva Museo vastaanotti prokuristi Ilmi Immelin (1897–1995) lahjoituksen kokoelmiinsa vuonna 1995. Kokoelma koostuu neljästä teoksesta, joiden tekijöitä ovat August Sigfrid Keinänen, Berndt Lagerstam, Juho Rissanen ja Werner Åström. Alice Kairan lahjoitukset Alice Kaira: Rakkaus, 1982. © HAM/Kirsi Halkola Taidemaalari Alice Kairan (1913–2006) lahjoituskokoelma on muodostunut kahdesta erillisestä lahjoituksesta: ensimmäinen tehtiin vuonna 1986 ja toinen vuonna 1995. Kokoelma käsittää yhteensä 52 maalausta ja piirustusta, joista jälkimmäisistä useat ovat hänen omakuviaan. Aune ja Elias Laaksosen kokoelma Elin Danielson-Gambogi: Sisäkuva, 1897. © HAM/Hanna Rikkonen Aune (1906–1984) ja Elias Laaksosen (1903–1972) kokoelma testamentattiin kaupungille vuonna 1984. Lahjoitus vastaanotettiin vuonna 1985. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Fanny Churbergin, Elin Danielson-Gambogin, Venny Soldan-Brofeldtin, Akseli Gallen-Kallelan ja Maria Wiikin maalauksia, sekä Rembrandtin ja Renoirin grafiikkaa. Kaikkiaan kokoelma koostuu 48 teoksesta. Aune Lindebergin kokoelma Maria Wiik: Naisen muotokuva, 1897. © HAM/Hanna Kukorelli Ekonomi Aune Lindebergin (1895–1984) kokoelma koostuu yhteensä viidestä maalauksesta, jotka hän testamenttasi Helsingin kaupungille vuonna 1982. Lahjoitus vastaanotettiin 1984. Kokoelmaan kuuluu Anna Holmbergin, Johan Knutsonin, Maria Wiikin ja Kaapo Wirtasen teosten lisäksi yksi tuntemattoman tekijän taideteos. Anitra Lucanderin lahjoitus Anitra Lucander: Sommitelma, ajoittamaton. © HAM/Maija Toivanen Taidemaalari Anitra Lucander (1918–2000) lahjoitti töitään kaupungin taidemuseolle vuonna 1982. Kokoelma koostuu Lucanderin maalauksista, piirustuksista ja grafiikasta, ja siihen kuuluu yhteensä 96 työtä. Sune Orellin kokoelma Ragnar Ekelund: Esikaupungin katu, 1915. © HAM/Hanna Kukorelli Filosofian maisteri Sune Orellin kokoelma liitettiin museon kokoelmiin vuonna 1990. 35 taideteoksen kokoelma koostuu pääasiassa 1900-luvun alun suomalaisten taiteilijoiden, esimerkiksi Jalmari Ruokokosken, Verner Thomén, Ragnar Ekelundin ja Alvar ja Ragni Cawénin töistä. Sune Orellin kokoelma täydentää myös hienosti vuonna 1976 kokoelmiin lahjoitettua Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelmaa, sillä Orellin kokoelmaan kuuluu useita luonnoksia Bäcksbacka-kokoelman teoksiin. Iris Roos-Hasselblattin kokoelma Verner Thomé: Montyon-aukio, Marseille, 1909. © HAM/Hanna Rikkonen Kokoelman on kerännyt Emil Alarik Hasselblatt (1874–1954), joka teki elämäntyönsä Helsingin yliopiston kirjastossa ja lopulta eläköityi vanhimpana alikirjastonhoitajana. Hänen vaimonsa, Helsingin yliopiston kirjastossa amanuenssina toimineen Iris Roos-Hasselblattin perilliset lahjoittivat kokoelman Helsingin kaupungille vuonna 1973 Roos-Hasselblattin toiveiden mukaisesti. Kaupunki vastaanotti kokoelman vuonna 1974. Kokoelma käsittää yhteensä seitsemän taideteosta Harald Brunilta, Verner Thomélta ja Magnus Enckelliltä. Katriina Salmela-Hasánin ja David Hasánin kokoelma Leena Luostarinen: Kiinalaislapsi, 1995. © Museokuva Katriina Salmela-Hasánin (1944–1995) ja David Hasánin (1947–1997) kokoelma lahjoitettiin Helsingin kaupungin taidemuseolle vuonna 1998. Yli 300 teoksen, lähinnä suomalaisen nykytaiteen kokoelma on kerätty pääosin 1980-luvun aikana, ja se on hieno läpileikkaus ajan taiteesta. Kokoelma edustaa hienosti aikansa suosituimpia taiteilijoita ja suomalaista kotikokoelmaa. Christian Sibeliuksen lahjoitus Christian Sibelius: Satamakuva, ajoittamaton. © HAM/Sonja Hyytiäinen Taiteilija Harry Christian Sibeliuksen (1910–1951) jälkeen jääneet työt lahjoitettiin museon kokoelmiin vuonna 1985 taiteilijan sisarten Rita Sibeliuksen ja Marjatta Ahlströmin toimesta. Kokoelma koostuu 22 työstä, jotka ovat etupäässä hiili- ja lyijykynäpiirustuksia. Martta ja Reino Sysin kokoelma Oscar Kleineh: Kuutamomaisema, ajoittamaton. © HAM/Hanna Kukorelli Martta ja Reino Sysin kokoelma lahjoitettiin taidemuseon kokoelmiin vuonna 1993. Kokoelma koostuu 52 teoksesta ja se on laadullisesti erittäin merkittävä, sillä se täydentää hienosti kaupungin taidemuseon kokoelmia etenkin 1800-luvun taiteen osalta. Taideteosten tekijöihin kuuluvat muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Oscar Kleineh, Jalmari Ruokokoski, Victor Westerholm ja Albert Edelfelt. Muut kokoelmat Hilda Flodinin kipsiveistoskokoelma Hilda Maria Flodin: Nuori nainen, ajoittamaton. © Helsingin kaupunginmuseo Kuvanveistäjä Hilda Flodinin (1877–1958) kipsiveistoskokoelma siirrettiin Helsingin kaupunginmuseosta kaupungin taidemuseoon vuonna 2018. Kokoelma koostuu yhteensä 47 veistoksesta ja siihen kuuluu erityisesti tutkielmia eläinten raajoista ja ihmisen kehonosista. Kipsikokoelma on hyvä läpileikkaus taiteilijan veistotuotannosta ja valottaa paitsi hänen Pariisissa omaksumiaan työtapoja, myös taiteilijan plastisen tuotannon loppuvaihetta. Harkonmäki-kokoelma Jarmo Mäkilä: Paluu, 1986. © HAM/Hanna Kukorelli Matti Harkonmäki (s. 1935) myi kokoelmansa Helsingin kaupungin taidemuseolle vuonna 1991. Kokoelma muodostui pääosin 1980-luvulla ja koostui pitkälti kyseisen vuosikymmenen taiteesta. Harkonmäki laajensi kokoelmaansa erityisesti 1970-luvun yhteiskunnallisella realismilla, ja kokoelma sai selvästi poliittisia ja ideologisia piirteitä. Kokoelman taiteilijoihin kuuluvat muun muassa Marjatta Hanhijoki, Irina Krohn, Henry Wuorila-Stenberg ja Jarmo Mäkilä. Julkisen taiteen kokoelma Alicja Kwade: Big Be-Hide, 2019. © HAM/Maija Toivanen Taidetta voi kohdata eri puolilla Helsinkiä: kaupungin puistoissa, kaduilla ja aukioilla on lähes 300 kaupungin kokoelmaan kuuluvaa julkisen tilan taideteosta. Puolijulkisissa kaupungin sisätiloissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa ja kirjastoissa, on myös yli 200 rakennuksiin varta vasten suunniteltua julkisen taiteen teosta. Lue lisää Karttuva kokoelma Elina Ruohonen: Global Race I, 2019. © HAM/Hanna Kukorelli Karttuva kokoelma on HAMin kokoelmista määrällisesti suurin ja kokoelmaan hankitaan vuosittain uusia teoksia taidemuseon omaan budjettiin sisältyvällä määrärahalla. Kokoelmaa kasvatetaan pääosin suomalaisella nykytaiteella, mutta kokoelmaan on myös hankittu joitakin ulkomaisia teoksia esimerkiksi taidemuseon järjestämistä näyttelyistä. Lisäksi kokoelmaa täydennetään ajoittain vanhemmalla taiteella, jota hankitaan lähinnä täydentämään museon lahjoituskokoelmia. Karttuvaan kokoelmaan sisältyy omana kokonaisuutenaan myös Jan Olof Mallanderin kokoelma, joka hankittiin vuonna 1990. Koulujen taideteokset Yrjö Ollila: Leikkiviä lapsia, 1914–1915. © HAM/Sonja Hyytiäinen Koulujen kokoelma koostuu teoksista, joita koulut ovat joko itse hankkineet tai saaneet lahjoituksina Taidetta kouluihin -yhdistyksen kautta. Kokoelmaan kuuluu joitakin taidehistoriallisesti merkittäviä suomalaisia teoksia esimerkiksi Tyko Salliselta. Kouluihin hankitut teokset liitettiin taidemuseon kokoelmaan 1980-luvulla asteittain toteutuneen peruskoulu-uudistuksen jälkeen. Näin kokoelmat saatiin museon hallintaan, ja niitä hoidetaan ja ylläpidetään museaalisin kriteerein. J.O. Mallanderin kokoelma Jan Olof Mallander: Runokokoelma, 1976. © HAM/Hanna Rikkonen Taiteilija ja taidekriitikko Jan Olof Mallanderin (s. 1944) keräämä noin 160 teoksesta koostuva taidekokoelma hankittiin Kaupungin taidemuseoon vuonna 1990. Vuosina 1971–77 Mallander piti Helsingin Huvilakadulla Halvat Huvit-galleriaa, jossa hän pyrki esittelemään valtavirrasta poikkeavia ilmiöitä. Kokonaisuus syntyi Mallanderin henkilökohtaisten kontaktien, suhteiden ja kiinnostuksen johdattelemana, minkä lisäksi siihen sisältyy myös Mallanderin omia teoksia. Kokoelma kerättiin 1970- ja 1980-luvuilla ja onkin läpileikkaus sen ajan kuvataiteen avantgardistisista ja ei-kaupallisista pyrkimyksistä. Timo Sarpanevan kokoelma Timo Sarpaneva: Sydän 3557, 1953. © HAM/Hanna Kukorelli Muotoilija ja kuvanveistäjä Timo Sarpanevan (1926–2006) tuotantoa käsittävä 38 lasitaideteoksen kokoelma liitettiin Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmiin vuonna 1995. Kokoelma koostuu lasiesineistä ja -veistoksista. Suomen Säästöpankki Oy:n taidekokoelma Göran Augustson: Ei nimeä, 1988. © HAM/Hanna Kukorelli 1990-luvun puolivälissä Valtion vakuusrahasto deponoi aikaisemmin Suomen säästöpankeille kuuluneen kokoelman hallintaoikeuden eri aluetaidemuseoihin. Uudenmaan osalta kokoelma sijoitettiin HAMiin, jolloin käyttöoikeus siirtyi museolle ja teoksista tuli osa museon kokoelmia. Kokoelman muut osat on deponoitu muihin aluetaidemuseoihin ympäri Suomea ja kukin aluetaidemuseo sai kokoelmiinsa ne teokset, jotka alueen säästöpankit olivat hankkineet kokoelmaan.
Gustaf Nyströmin suunnittelema Kansallisarkiston (aik. Valtionarkiston) rakennus valmistui vuonna 1889. Klassistisen julkisivun yläreunan eli attikan veistosryhmän Kolme Geniusta suunnitteli C.E. Sjöstrand. Veistokset eivät kuulu HAMin hallinnoimaan Helsingin kaupungin taidekokoelmaan. Veistosryhmän kolme naisfiguuria symbolisoivat rakennuksen käyttötarkoitusta. Kuvattuina ovat keskellä Suomi, joka erottuu seisovana hahmona. Reunafiguurit symboloivat historiantutkimusta ja historiankirjoitusta. Historiantutkimuksen jumalatar on syventynyt tutkimustyöhön ja kumartunut kirjansa ylitse. Historiankirjoitus puolestaan on ojentanut kätensä vastaanottamaan hänelle ojennetut tiedot. Veistosryhmä valmistui 1889 nousevan suomenmielisyyden saattelemana. Rakennuksen funktio ja veistosryhmän symboliikka oli tärkeää juuriaan ja alkusuomalaisuutta etsivälle kansalle. Nykyinen veistosryhmä on Johannes Haapasalon laatima jäljennös Sjöstrandin alkuperäismallista. Rakennus kärsi tuntuvia vaurioita helmikuun suurpommituksissa 1944. Aukiolle putosi pommi helmikuun 26.-27. välisenä yönä, jolloin mm. keskimmäinen patsas menetti päänsä.
Haagan ala-asteen koulun uudisrakennus on saanut teoksen Hanna Råstilta, Puotilan ala-asteen koulun uudisrakennus teokset Nayab Ikramilta ja Verkkosaaren päiväkoti teoskokonaisuuden Jussi Juuriselta. Historian ja ajan eri kerrostumat yhdistyvät Hanna Råstin kuvakollaasiteoksessa Ajanlasku. Teos on sijoitettu Pohjois-Haagan ala-asteen ulkokatokseen. Teoksessa lapsuuden muistot yhdistyvät historian aikakausiin ja kertomatta jääneisiin tapahtumiin. Råst on tutkinut arkistoista löytyneitä kuvia ja piirroksia ja koonnut ne kollaasiksi, joka kurottaa maailmanhistorian eri aikakausille. Taiteilija toivoo teoksen herättävän oppilaiden uteliaisuuden ja kiinnostuksen historiaan, aikaan ja geologiaan. Teos on sijoitettu siten, että se näkyy vain, jos seisoo ala-asteen katoksen alla. Piilossa olevaan teokseen liittyy ajatus löytämisestä ja myös jatkuvasti löytyvästä tiedosta, joka muokkaa historian kertomuksiamme. Teos jatkaa teemoja, joita Råst on käsitellyt laajemminkin taiteellisessa työskentelyssään. Nayab Ikram, Symbioosi, 2022. © HAM/Sonja Hyytiäinen Puotilan ala-asteen koulun uudisrakennukseen on valmistunut valokuvaaja ja taiteilija Nayab Ikramin valokuvasarja Symbioosi. Seitsemässä valokuvassa kädet ja niihin kiinnittyneet materiaalit asettuvat symbioottiseen suhteeseen keskenään, leikin ja rinnakkaiselon merkeissä. Taiteilijan mukaan kädet viittaavat yhteyteen ja sen kaipuuseen, välittämiseen ja huolenpitoon. Teos kutsuu pohtimaan yhdessäoloa, leikin käsitettä sekä leikissä syntyviä toimijuuksia, rooleja ja sääntöjä. Osa teoksesta on parhaillaan nähtävissä HAMin Jaettu tila -näyttelyssä. Ahvenanmaalainen Nayab Ikram työskentelee kulttuuri-identiteetin ja identiteettien muodostumiseen liittyvien käsitteiden parissa välineinään valokuva, video ja installaatio. Jussi Juurinen: Toisin toistaminen, 2023. © HAM/Kirsi Halkola Kuvataiteilija Jussi Juurisen teoskokonaisuus Toisin toistaminen on valmistunut juuri avattuun Verkkosaaren päiväkotiin. Kolmiosainen teos ottaa haltuun kolme valokuilua päiväkodin eri osissa, kunkin omalla värimaailmallaan ja viivarytmityksellään. Teoksen eriväristen koivuvaneripaneelien ja rimamoduulien kolmiulotteinen pinta näyttää päivän mittaan muuntuvan auringonvalon liikkuessa. Toisto ja sarjallisuus ovat luonteenomaisia Juurisen taiteelle. Toisin toistamisessa Juurinen on halunnut taidegrafiikan työstämisen sijaan lähestyä puumateriaaleja toisin ja häivyttää painolaatan ja siitä otettavan vedoksen välistä eroa. Painokuvamainen kuvapaneelien jatkumo muodostaa kolme suurta, tapettimaista tai tekstiilimäistä kuvapintaa. Teosten rahoituksen on mahdollistanut taiteen prosenttiperiaate, jota Helsingin kaupunki noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupungin uudis- tai korjausrakentamiskohteiden budjetista varataan osuus uuden julkisen taiteen toteuttamiseen. Viime vuosien vilkas rakentaminen on mahdollistanut taiteen tilaamisen useisiin julkisiin rakennuksiin ja ulkotiloihin eri puolille Helsinkiä. HAM Helsingin taidemuseo toimii teoshankkeissa taideasiantuntijana ja teokset liitetään osaksi Helsingin kaupungin taidekokoelmaa, jota HAM hallinnoi.
Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarisen suunnittelema Pohjolan talo on veistoksellinen, graniittia ja vuolukiveä julkisivussaan yhdistelevä rakennus. Kotimaisten luonnonkivien käyttö sekä rikas ornamentiikka liittyvät talossa toimineiden vakuutuslaitosten – Pohjolan ja Kullervon – nimiin ja luonteeseen suomalaiskansallisina yhtiöinä. Hilda Flodinin suunnitteleman vuolukiviornamentiikan aiheet nousevat Kalevalan ohella suomalaisista kansanrunoista ja saduista sekä kotimaisesta eläin- ja kasvikunnasta. Vuonna 1901 valmistuneen rakennuksen materiaalit ja muotokielen roima huumori olivat uutta suomalaisessa arkkitehtuurissa. Hakatulla kivipinnalla ja ornamentiikan käytöllä on kuitenkin yhteys 1800 -luvun angloamerikkalaiseen, uusromaaniseen luonnonkiviarkkitehtuuriin. Toisaalta rakennus ilmentää vuosisadan vaihteen yritystä luoda oma, suomalaiskansallinen tyyli arkkitehtuuriin. Teos ei kuulu HAMin hallinnoimaan Helsingin kaupungin taidekokoelmaan.
HAMin historia 1885 Helsingin kaupungin taidekokoelma sai alkunsa. Kaupunginvaltuusto vastaanotti Walter Runebergin veistämän runoilija Johan Ludvig Runebergin muistopatsaan. 1954 Kaupunginhallituksen alainen kuvataidetoimikunta perustettiin ja se koostui luottamusmiehistä sekä kuvataiteilijoista. 1966 Kaupunginkansliaan palkattiin taideasiainsihteeri, joka toimi mm. Kluuvin gallerian intendenttinä ja kaupungin taidekokoelman hoitajana. 1967 Helsingin kaupunki osti Meilahden kartanon eli Villa Bredablickin kantatilan rakennukset ja kivirakennus päätettiin varata taidemuseon tarpeisiin. Taideteoskomitea esitti, että tilalle suunniteltaisiin taidekeskus. 1968 Kluuvin galleria avattiin Unioninkadulla. 1972 Kaupunginvaltuusto päätti ottaa Bäcksbackan lahjoituksen vastaan. Meilahden kartanon vanhan kivirakennuksen korjaustyöt valmistuivat ja avautuivat yleisölle. 1973 Suunnitelmat Meilahden museon rakentamisesta aloitettiin, jotta Bäcksbackan lahjoittamalle kokoelmalle saataisiin asianmukaiset näyttelytilat. 1975 Meilahden museon rakentaminen aloitettiin. 1976 Kokoelma Bäcksbacka siirtyi lopullisesti kaupungin omistukseen, kun Meilahden taidemuseo avattiin. 1979 Kaupungin taidekokoelma liitettiin kulttuuriasiainkeskukseen ja taidekokoelmien nimi muutettiin Kaupungin taidemuseoksi. 1985 Meilahden kartanon kivirakennus kunnostettiin konservointilaitokseksi. 1998 Taidemuseo aloitti itsenäisenä virastona. 1999 Uudet näyttelytilat avattiin Tennispalatsissa. 1999 Kluuvin gallerian peruskorjaus valmistui. 2012 Toiminta Meilahden museorakennuksessa päättyi. 2015 Kluuvin gallerian toiminta Unioninkadun tiloissa päättyi. 2015 25.9. uudistunut HAM avataan Tennispalatsissa. 2022Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi keskiviikkona 16.11. kaupungin taidemuseon toiminnan ja henkilöstön siirtämisen HAM Helsingin taidemuseosäätiöön 1.1.2023 alkaen.
