Tori Wrånes on hyödyntänyt teoksissaan jo pitkään erilaisia hahmoja ja olentoja, jotka hän esittää suorittamassa rituaalejaan omissa unenomaisissa maailmoissaan. Näyttelyn nimikkoteos, BIG WATER (2022), on suuri kuusikanavainen ääni- ja videoinstallaatio, jossa karvapeitteiset muinais- tai alkuolennot soittavat pajupillejä, sukeltavat ja liikkuvat meren rytmiin Thaimaan rannikolla ja Pohjois-Norjan arktisilla vesillä. Katsojan sisäänsä sulkevan teoksen immersiivisyyttä voimistaa teoksen keskellä sijaitseva hitaasti pyörivä katsomorakenne.

”Teoksen olennot ovat iättömiä muinaisolentoja, jotka ovat syntyneet maailman tuhoa surevan vuoren kyynelistä. Ne juhlivat maailman vesien ikuista liikettä ja kiertokulkua, taivaankappaleiden liikkeitä ja vuodenaikojen vaihtelua eri puolilla maapalloa. Olennot elävät kulutuskulttuurimme ulkopuolella vapaina kehonkuvan paineista ja sukupuolirooleista”, Tori Wrånes kertoo.

Videoinstallaation lisäksi HAMin suuressa kaarihallissa nähdään esityksenomaisia veistoksia, joissa Wrånes on hyödyntänyt esimerkiksi valmiita käyttöesineitä ja moottoreilla aikaansaatua liikettä. Veistosten hahmot rakentuvat erilaisista osista, eivätkä edusta selkeästi esimerkiksi tiettyä sukupuolta. Kaksijakoisen tai ehdottoman sijaan teoksissa näkyy vaihtoehtojen moninaisuus. Teosten elementit, kuten laukut ja portit, saattavat myös johdattaa ajatukset retkeen tai tutkimusmatkaan jonkin uuden äärelle.  

Tori Wrånesin (s. 1978, Norja) monialaisessa työskentelyssä yhdistyy elementtejä niin kuva- ja äänitaiteesta kuin esitystaiteestakin. Hänet tunnetaan teoksistaan, jotka lämpimän huumorin avulla luovat uudenlaista todellisuutta totuttujen kulttuuristen normien ja standardien ulkopuolelle. Vapaus omanlaiseen olemiseen, tutkimiseen, uuden kohtaamiseen ja empatiaan ovat olennaisia asioita Wrånesin taiteessa. Hänen teoksiaan on ollut esillä paitsi laajasti Euroopassa myös muun muassa Aasiassa, Australiassa ja USA:ssa.

Näyttely on tuotettu yhteistyössä taiteilijan ja hänen studionsa kanssa, ja kaikki näyttelyn teokset on lainattu suoraan taiteilijalta. Näyttelyn on kuratoinut HAMin kuraattori Milja Liimatainen.

Näyttely on saanut tukea Museovirastolta ja OCA Office for Contemporary Art Norwaylta.

Paweł Althamerin näyttelyn nimi I (am) kiteyttää hänen tuotantoaan läpileikkaavan kysymyksen: Kuka minä olen? Keitä me olemme yhdessä? Yhdessä tekeminen on Althamerille keskeinen taiteellisen toiminnan voimavara. Althamer ottaa mukaan niin perheenjäsenensä, naapurinsa, museovieraat kuin yhteiskunnan heikommassa asemassa olevat. Yhteistyöstä syntyy usein veistoksia, taiteilijan omin sanoin toteemeja, jotka ovat jälkiä tapahtuneesta prosessista. Kuvanveistäjän koulutuksen saaneelle taiteilijalle päämääränä ei ole se, miltä lopputulos näyttää. Tärkeintä on leikkiä yhdessä.

Näyttely esittelee kattavan katsauksen Althamerin monipuolisesta taiteesta: omakuvia, veistoksia, installaatioita, performanssitaltiointeja sekä miniatyyrimaailmoja. Mukana on myös yhdessä lasten kanssa tehty liukumäki, joka on lapsikävijöiden käytettävissä.

Althamer toteuttaa HAMiin myös uuden teoksen, jossa hän kehittää luovan leikin ja avoimuuden metodiaan yhä pidemmälle. Yläkerran toisen kaarihallin täyttää valkoinen tila, jonne yleisö astuu hiljaisuudessa, valkoisiin pukeutuneena, ilman kännyköitä. Althamer on verrannut uutta teostaan saunaan ja sen mieltä ja kehoa puhdistavaan vaikutukseen. Valkoisessa tilassa puhdistetaan aistit ja ajatukset nykyajan ärsykevirrasta.

Olento siirtyy olomuodosta toiseen, lipuen seinältä alas takaisin maaksi, joka sen on synnyttänyt. Lattialle levittyvä oloseutu kasvattaa itselleen useamman navan. Ne auttavat navigoimaan ja muistuttavat siitä, että seudutkin voivat syntyä uudelleen. Samaan aikaan viimeisen huoneen perällä kuuluu romanttisia ajatuksia siitä, kuinka hän näki itsensä maisemana.

Kansallisromantiikka oli aikaa, jolloin maisemaa hyödynnettiin yhteisen kansallisidentiteetin löytämiseksi. Voisiko uusilla maisemilla tuoda ilmi uusia ajatuksia siitä, miltä kansallisuus voisi näyttää?

Liisa-Irmelen Liwata (s. 1998) käsittelee kuvanveiston ja kirjoittamisen keinoin ihmisen maasuhdetta nationalistisesta ja maantieteellisestä näkökulmasta. Hänen teoksissaan ovat läsnä kehon, maan ja kielen välinen lyyrisyys ja olemisen limittyneisyys. Liwata on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2024. Näyttely HAM galleriassa on Liwatan ensimmäinen yksityisnäyttely.

liisairmelenliwata.com

Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 11.7.2025 klo 17–19, tervetuloa!

Taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Paulon Säätiö ja Taiteen edistämiskeskus.

Kiitos Alsa Ojala äänisuunnittelusta ja Emilia Niskasaari pronssiavusta.

Vuonna 2025 kaikkia HAM gallerian näyttelyitä tukee Museovirasto.

Näyttelynäkymiä

Tunnustelen ajatuksen tasolla kehoani: kädet tuntuvat energisille, vatsassa on pieni hermostuneisuus liiasta kofeiinista, joka leviää jalkoihin. Mieli on keskittynyt, luottavainen. Se tarkkailee itseäni ja ympäristöäni. Valo heijastuu aaltoina puiden välistä ja värjää ihoni vaaleaksi, kellertävän kirkkaaksi, jossa on vähän sinistä varjoissa. (Afrikkalaisesta) tummasta ihosta vierelläni heijastuu varjoissa violettia ja vihertävää. Ehkä pystyisimme jakamaan spektrin osat? Täydennämme toisiamme.

Pienimmät hiukkaset aiheuttavat aaltoliikkeen kaikkeen elävään. Ja elottomaan. Heilumme suurimmaksi osaksi tyhjinä maailmankaikkeudessa. Liikumme sähköllä ja ajattelemme sähköllä. Energia kiertää meidän läpi tai meistä kimmoten maailmankaikkeuteen valona, lämpönä, liikkeenä, äänenä, poukkoillen atomien ja materian välillä. Ne valonsäteet jotka ihomme taittavat lähtevät ehkä takaisin kohti avaruutta. Toiset imeytyvät ihoon, lämmittää ja värjää. Muuttuu osaksi pintaamme, värähdyttelee pieniä osasia ja hehkuu näkymätöntä valoa. Aivot rätisevät, havaitsemme, tunnemme. Tunteilla yhdistymme muihin tai tunnemme eristyneisyyttä. Kehon ja mielen rajat ovat kyseenalaiset. Raajat menevät näkyvinä tässä, mutta koska kaiken taustalla on paljon sellaista mitä ei näe, ei itsestäänkään voi olla niin varma. Ihon pinta on huokoinen. Asioita tulee sisään ja ulos tiedostamattamme tai tahtomattamme. Olemme kasvualusta ja energinen keskittymä. Virtaavan energian välietappi.

Niina Tervo (s. 1983) työskentelee monimediallisesti, enimmäkseen veiston ja installaation kautta. Teokset pohjaavat tieteellis-filosofisiin pohdintoihin elämästä, sen rakenteesta ja taustalla vaikuttavista voimista.

Veistokset tuovat materiaalisuudellaan esiin voimien olemassaoloa ja huomaamattomuutta, minkä kautta hän tuo ilmi asioiden suhteita toisiinsa ja jäljittää luontaisia sidoksia ympäröivään viitaten niillä elämän rakenteisiin. Hän luo teoskokonaisuuksia, jotka muodostavat abstraktin, mutta arkisen tuntuisen tilan, prosessin, liittäen tekijän ja katsojan osaksi tutkimusta ja kokonaisuutta. HAM-gallerian näyttelyssä Tervo käsittelee kvanttiteoreettisen kokeen pohjalta energian merkitystä osana elämää ja identiteettiä.

Tervo on juuri valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta, ja aiemmin luonnontieteiden kandidaatiksi Oulun yliopistosta. Tervon töitä on ollut viime aikoina esillä mm. Turussa Wäinö Aaltosen museossa ja Helsingissä Helsingin taidemuseossa sekä SIC-galleriassa, jonka jäsenenä hän aloitti keväällä 2018.

Kiitos: Emilia Niskasaari, Maija Luutonen, Ulla Tervo, Ville Mäkikoskela

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö ARS FENNICA sr perustettiin vuonna 1990 edistämään taiteita avaamalla suomalaiselle kuvataiteelle uusia kansainvälisiä yhteyksiä ja innostamalla taiteilijoita heidän luovassa työssään sekä voimistamalla kuvataiteisiin kohdistuvaa suuren yleisön mielenkiintoa ja arvostusta.

Säätiö jakaa Suomen merkittävimmän, 50 000 euron kuvataidepalkinnon joka toinen vuosi. Palkinto myönnetään taiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta ja persoonallisesta taiteellisesta työstä. Säätiön asettama palkintolautakunta nimeää ehdokkaat ja kansainvälisen taideasiantuntijan, joka valitsee ehdokkaiden joukosta palkinnonsaajan. Ehdokkaina on ollut Suomen, Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Pietarin alueen taiteilijoita.

Vuoden 2025 ehdokkaat on nimennyt palkintolautakunta, johon kuuluvat puheenjohtaja LT Leena Niemistö sekä jäsenet kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila, dekaani Leevi Haapala (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) ja museonjohtaja Arja Miller (HAM Helsingin taidemuseo). Palkinnon saajan valitsee ehdokkaiden joukosta palkintolautakunnan kutsuma kansainvälinen taideasiantuntija Mami Kataoka, Mori Art Museumin ja National Center for Art Researchin johtaja Tokiossa.

Palkinnon saaja julkistetaan keväällä 2026. Yleisö voi myös äänestää omaa suosikkiaan ehdokasnäyttelyssä.

Pian sen jälkeen kun maapallon kaikki alueet olivat ihmisen kartoittamia, tuli avaruuden valloittamisesta yksi ihmiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Venäjällä 1800-luvulla toimineiden kosmistien piirissä maapallo nähtiin aluksena jolla voitaisiin matkustaa kohti Jumalaa.

Antti Majavan näyttelyn nimi, Victory of the Sun (Auringon voitto), viittaa kesällä 1913 Uusikirkon kylässä pidetyn ensimmäisen yleisvenäläisen futuristien liittokokouksen aikana syntyneeseen suunnitelmaan oopperasta Victory over the Sun (Voitto Auringosta). Ooppera muodostui erääksi kulminaatiopisteeksi Suprematismiksi kutsutulle taideilmiölle, jonka kenties tunnetumpia teoksia ovat Kasimir Malevitšin äärimmilleen viedyt abstraktiot, kuten musta neliö valkoisella pohjalla.

Malevitšin Suprematistinen manifesti (1915) alkaa näin: ”Ymmärrän Suprematismin puhtaan tunteen ylivallaksi luovassa taiteessa. Suprematistille esineellisen materiaalisen maailman visuaaliset ilmentymät ovat merkityksettömiä; Tärkeätä on tunne, sellaisenaan, erotettuna ympäristöstä joka sen herättää.” Vuonna 1921 Malevitš kirjoitti toverilleen Osip Brinkille: ”Maapallon pinta ei ole organisoitu, sitä peittävät meret, vuoret … Haluan luoda tuon luonnon tilalle Suprematistisen luonnon, joka rakentuu suprematististen lakien mukaan.”

Hannah Arendt aloittaa teoksensa Vita Activa: Ihmisenä olemisen ehdot (The Human Condition, 1958) kuvaamalla ensimmäisen maata kiertävälle radalle laukaistun satelliitin lentoa tyhjässä ja hiljaisessa avaruudessa. Arendtin mukaan satelliitit ja avaruusohjelmat kuvaavat erästä länsimaisen ajattelun perustavinta piirrettä, kehon ja maapallon kokemista elämää ja ajattelua rajoittavina tekijöinä.

Vuonna 2016 ihminen dominoi maankäytön, ilmaston lämpenemisen, merten happamoitumisen ja lukuisten muiden muutosten myötä kaikkia maapallon ekosysteemejä.

Eteemme avautuu inhimillinen maisema, jossa planetaarista muutosta ohjaa luonnonvoimia ja rationaalisen järkeä voimakkaammin mielikuvituksellinen pyrkimys abstraktiin vapauteen, henkisyyteen ja kauneuteen.

Taiteilija Antti Majava (s. 1977) Hyödyntää työskentelyssään eri medioita ja työtapoja valokuvauksesta, videoihin, valoteoksiin, installaatioihin ja maalauksiin. Majavan taide käsittelee usein ihmisen ja luonnon välisiä suhteita, taiteen merkitystä yhteiskunnassa, sekä taiteen ja talousjärjestelmän välistä suhdetta. Hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa ja kansainvälisesti. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta ja valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa monitieteisen ympäristöntutkimuksen tohtorikoulussa (DENVI). Majava työskentelee Helsingissä ja Hyrynsalmella ja on Mustarinda-seuran ja BIOS tutkimusyksikön perustajajäsen.

Yötuuli liikkuu kuin vesi, pois pyyhkäisten, uudenlaiset valonarat varjo-olennot liikahtelevat…

Erilaisia osia järjestelemällä ja muokkaamalla taiteilija Anna Rokka etenee järjestelmällisesti, jatkuvasti tutkien. Hänen teoksissaan aika ei ole lineaarista vaan pikemminkin syvyyttä, ja hän tarkastelee niissä materiaalien historiaa. Materiaalit kantavat muistoja, jotka ulottuvat välittömän ymmärryksemme tuolle puolelle. Taiteilija toimii suodattimena nykyajan ja historian virtauksille.

Rokka pohtii monimutkaisten ajattelumalliemme muodostumista ja sitä, mihin moniulotteisessa tietosfäärissä olemme ajautuneet.

Näyttely koostuu eri tekniikoilla luoduista taideinstallaatioista, joiden materiaaleina on käytetty muun muassa LCD-näyttöjä, keilapalloja ja jarruvaloja.

Rokka tarkastelee arkkitehtonisia ulottuvuuksia ja muotoilee teokset suorassa suhteessa ihmiskehon läsnäoloon ja aisteihin. Hänen taiteellisen tekemisensä luonnetta kuvaa kokeellisuus: kaaoksen, impulsiivisuuden ja aistillisen tutkimisen vuorovaikutus. Hänelle on ominaista uudelleenkäyttää ja -määrittää esineitä – niitä jotka on jätetty, löydetty, kadotettu ja hylätty…

Anna Rokka (s. 1986) on kuvataiteilija, joka keskittyy taiteessaan erityisesti installaatioihin, mutta hänen työskentelyynsä kuuluvat myös veistokset, videotaide, videoinstallaatiot, performanssit, maalaus ja pukusuunnittelu. Hän on perinyt taiteen tekemisen perheeltään, johon kuuluu monia luovia tekijöitä. Rokan teoksia on ollut esillä museoissa ja gallerioissa, kuten esimerkiksi Sculptorissa ja Sinnessä Helsingissä sekä MACRO Testacciossa Roomassa. Hänelle myönnettiin Raimo Utriaisen Taidesäätiön vuosittainen veistäjäpalkinto vuonna 2015.

annarokka.com

Näyttelyn avajaisia vietetään torstaina 23.1.2025 klo 17–19, tervetuloa!

Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. Näyttelyä ovat tukeneet myös Konstsamfundet, Svenska kulturfonden sekä Greta ja Alfred Runebergin säätiö. Taiteilija haluaa myös kiittää Lauraa, Robinia ja Sun Effectsiä heidän panoksestaan näyttelyn toteuttamisessa.

Vuonna 2025 kaikkia HAM gallerian näyttelyitä tukee Museovirasto.

Näyttelynäkymiä

Teosten pitkällä aikavälillä haalitut ja kerätyt materiaalit kantavat usein mukanaan ehdotuksia, joita seurata tai joiden kustannuksella pilailla. Suuri osa työskentelystä on kokeiluiden tekemistä ja mahdollisuuksien kartoittamista. Tekeminen ruokkii itseään, siitä muodostuu liike, joka milloin ontuu, milloin liitää.

Aavistusten yllyttämänä alkanut työ kytkeytyy tiiviisti tilan ja materiaalien luonteen tarkkailuun. Muistot kehontuntemuksista saavat eläytymään esiin nouseviin ilmiöihin ja määrittävät mihin
tarkentaa.

Pyrkimys on kulkea maastossa, joka vasta muotoutuu, luoda tilaa määrittelemättömälle, katsoa tarkkaan, sulautua aistien kautta maailmaan.

Jenni Rahkonen on Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2021. Hänellä on ollut näyttelyitä esimerkiksi Sinnessä (2023) ja Galleria Huudossa (2021) Helsingissä.

jennirahkonen.weebly.com

Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 16.5.2025 klo 17–19, tervetuloa!

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Vuonna 2025 kaikkia HAM gallerian näyttelyitä tukee Museovirasto.

Näyttelynäkymiä